Homoseksuaaliseen mies etsii mies lauttasaari hieronta

Minua sähköpostitse lähestynyt sahaja-joogi vaikutti epätietoiselta siitä, että on olemassa liikkeestä lähteneitä, kokemuksistaan haavoilla olevia ihmisiä. Halusi nimiä ja osoitteita. Koska pidän yhteyttä vain pariin entiseen sahaja-joogiin, en luonnollisestikaan edes tiedä kovin monen osoitetta.

Joskus sattumalta olen törmännyt joihinkin muihin entisiin jäseniin. Muutamat minulle tuntemattomat ex-jäsenet ovat ottaneet vuosien saatossa yhteyttä UUT: Mitään entisten sahaja-joogien kerhoa ei ole. Kokemuksistaan hajalla olevia kuitenkin on. Itsekin olen ollut hajalla. Voi olla, että jossakin on joitakuita, jotka ovat hajalla ihan hiljaa. Kun itse olin Sahaja Yogassa, omassa yhteisössä ei yleensä kyetty näkemään vikaa.

Yhteisön toiminnan ja dynamiikan ei uskottu aiheuttavan minkäänlaisia ongelmia. Tällaisessa ilmapiirissä on vaikeaa kertoa olevansa masentunut, ahdistunut ja heikoilla. On vaikea puhua epäilyksistään, tunteistaan tai ajatuksistaan, jotka ovat ristiriidassa liikkeen tarjoileman totuuden kanssa. Ajatuksiaan ja mielialojaan ehkä itsekin häpeää. Artikkelini poistoa pyytänyt sahaja-joogi kirjoitti, että liikkeessä on nykyään paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita sovintoon ja yhteisymmärrykseen entisten jäsenten kanssa.

Myönsi tosin, että jotkut sahaja-joogit, joitten kanssa ex-jäsenillä olisi soviteltavaa, eivät välttämättä halua itse minkäänlaista sovittelua. Jäin miettimään, minkälaista sopimista tai sovittelua Sahaja Yogassa ajetaan takaa. Onko motivaationa oikeasti auttaa ihmisiä, jotka ovat saaneet haavoja? Vai onko kaiken takana kuitenkin vain Sahaja Yogan imagon kiillottaminen ja mahdollisten kriittisten äänten vaimentaminen?

Itse en missään nimessä haluaisi käsitellä traumaattisia kokemuksiani ryhmässä, jonka parissa kyseiset kokemukset ovat syntyneet, tietämättömänä siitä, haluaako siellä kukaan aidosti kuulla ja ymmärtää. Etenkin kun ryhmän uskomuksiin kuuluu sellaisia asioita, jotka syövät ymmärrykseltä pohjaa.

Voin kuitenkin auttaa avoimuutta ja asioitten nostamista pöydälle kertomalla oman tarinani. Kenties se rohkaisee joitakuita muita joskus kertomaan omansa. Kenties asioitten muistaminen ja jakaminen auttaa myös minua itseäni. Kenties sillä on jotain muutakin merkitystä. Ehkä se auttaa myös sahaja-joogeja. Janne Villa kirjoitti kirjassaan Hengellinen väkivalta osuvasti: Jos varjoa ei tunnista ja näkee peilissä vain ihanteen sävyttämän kuvan, ei voi myöskään aidosti ja pakottomasti iloita omasta hengellisestä perinnöstään.

Ryhdyin miettimään omaa historiaani Sahaja Yogassa. En välttämättä muista kaikkien tapahtumien tarkkoja yksityiskohtia tai ajankohtia. Tarinani sisältää kuitenkin muistojani ja kokemuksiani. Löysin myös muutaman vanhan päiväkirjani, joista sain tukea. Tarinassa esiintyvien ihmisten nimet on yleensä muutettu. Kaikki alkoi kevättalvella vuonna Olin viettänyt pari kuukautta rinkkamatkaillen yksinäni Intiassa ja kokenut valtavan mullistuksen maailmankuvassani.

Olin löytänyt hengellisyyden, päättänyt omistautua korkeammille ihanteille, vieraillut ashrameissa ja temppeleissä, ryhtynyt meditoimaan, käynyt syvällisiä keskusteluja guruista, joogasta, Jumalasta. Paluu Suomeen oli ollut masentava. Ei talven kylmyys eikä pimeys minua masentanut, ei harmaa maisema, vaan materialismi ja itsekeskeisyys.

Kohtasin sitä joka paikassa, perheestäni alkaen. Avara todellisuus, jossa olin elänyt Intiassa, oli todellakin jäänyt Intiaan ja minusta tuntui, että törmäsin henkiseen kiviseinään ihmisten kanssa kommunikoidessani.

Oli Suomessa tietenkin mm. Olin kohdannut suomalaisia lähetystyöntekijöitä paluumatkallani Intiasta Suomeen. Yksi heistä oli kertonut rukoilevansa puolestani, että pääsisin oikealle tielle, pois pahan vallasta. Kristittynä oleminen tarkoitti hänelle sitä, että muut uskonnot ovat eksytystä, hindujumalat ovat paholaisia, Buddha on paha, vain oma uskonto on oikea.

Minua loukkasi, että hän mitätöi kommenteillaan omat hengelliset kokemukseni, samaten miljoonien muitten kokemukset.

Tällaisen uskonnollisuuden piiristä en kerta kaikkiaan voisi löytää henkistä kotiani. Eräänä päivänä tapahtui kuitenkin jotakin mullistavaa. Menin kahvilaan ja harhailin kahvikupposeni kanssa etsien istumapaikkaa. Päädyin pöytään, jonka vieressä istui joku mielestäni vähän tylsän näköinen mies. Yhtäkkiä mies kaivoi laukustaan esille papereita, alkoi järjestää niitä, ja näin papereissa intialaisen naisen kuvan.

Tunnistin naisen guruksi, jonka seuraajia olin tavannut Delhin kirjamessuilla: Shri Mataji Nirmala Devi! Olin yrittänyt osallistua tämän gurun seuraajien meditaatioonkin jossakin päin Delhiä, mutta en ollut löytänyt perille, tai meditaatiota ei ollutkaan järjestetty. Joka tapauksessa minusta tuntui kuin pala aurinkoista Intiaa olisi hypännyt keskelle harmaata suomalaista todellisuuttani, ja siirryin heti lähemmäs miestä kysymään lisää kuvasta.

Mieskin, Pietu — yksi vanhimpia suomalaisia sahaja-joogeja — paljastui vähemmän tylsäksi. Meditaatiotilaisuuden jälkeen juttelin muiden osallistujien kanssa ja päädyin vielä iltateelle ja vierailulle heidän ashramiinsa.

Lopultakin olin tavannut ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä ja jotka kulkivat henkistä polkua ihan täysillä. Minuun teki suuren vaikutuksen se, että nämä ihmiset puhuivat kaikkien uskontojen olevan saman elämänpuun oksia ja opettavan pohjimmiltaan samoja asioita. Ihan niin kuin itsekin ajattelin!

Sain Shri Matajin valokuvan, joka tukisi minua meditaatiossani. Päätin alkaa harjoittaa Sahaja Yogaa. Meditoin joka aamu kuvan edessä ja iltaisin tein negatiivisuuksia poistavan jalkakylvyn: Kävin joka viikko Kampin palvelutalon julkisessa meditaatiotilaisuudessa eli proggiksessa ja lisäksi vähän edistyneemmille tarkoitetussa tilaisuudessa ashramissa. Jonkin ajan kuluttua sain kutsun myös pujaan, rituaaliin, jossa palvotaan Shri Matajia.

Puja pidettiin pääkaupunkiseudun toisessa ashramissa, espoolaisessa omakotitalossa. Minulle kerrottiin, että puja olisi vahvasti hienorakennetta puhdistava kokemus. Jotkut joogit olivat ensimmäisen pujansa jälkeen todella huonovointisia. Intialaisiin vaatteisiin pukeutuneina koristelimme alttarin, maalasimme Shri Matajin jalkoja esittävään kuvaan koristeita, asettelimme paikoilleen puja-välineet, hedelmät, suitsukkeet ja muut. Ja palvoimme, ja lauloimme, ja meditoimme.

Kumarsimme Shri Matajille, hänen jaloilleen, ja lopuksi joimme amrutia, jumalaista nektaria, joka valmistettiin kaatamalla gheetä kirkastettua voita , maitoa, jugurttia, hunajaa ja sokeria Shri Matajin jaloille. Tai tässä tapauksessa jalkoja esittävälle valokuvalle. Elämäni muuttui vähitellen täysin.

Omien päivittäisten meditaatioitteni ja kahden jokaviikkoisen yhteismeditaation lisäksi vietin aikaa muiden sahaja-joogien kanssa, lauantai-iltaisin kokoonnuimme ashramiin laulamaan bhajaneita, hengellisiä intialaisia lauluja, sunnuntaisin oli yleensä puja.

Luin Sahaja Yogan opetusmonisteita ja lehtiä ja kuuntelin Shri Matajin puheita nauhalta. Elämäni täyttyi Shri Matajin valokuvista. Minulla oli poikaystävä Sahaja Yogaan tullessani. Olin pian ristiriitaisissa tunnelmissa. Poikaystäväni ei oikein ymmärtänyt uutta henkisyyttäni, ei innostunut Sahaja Yogasta ja joskus naureskeli jollekin guruni sanomiselle. En nähnyt suhteessa enää mitään säilyttämisen arvoista. Poikaystävä vain veti minua takaisin maailmaan ja elämään, josta olin astumassa kokonaan pois.

Jätin hänet suurempia selittelemättä. Omistautuisin henkiselle tielle täysillä, halusin olla puhdas ja vapaa. Olin joogien puheista ja opetuksista ymmärtänyt, että Sahaja Yogassa ei oikein katsottu hyvällä seurustelua tai seksiä ennen avioliittoa. Yksi hienoimmista asioista henkiselle kasvulle olisi päästä järjestettyyn avioliittoon.

Nuoret naiset puhuivat tästä melko paljon, miettivät mistä maasta tuleva puoliso olisi. Ajateltiin, että kun kaksi ihmistä valitsee toisensa itse, heitä pitää yhdessä kuollut henki, tai kuten me sitä kutsuimme: Puoliso ei olisi oman pienen egomme, vaan Jumalan valitsema, juuri itselle sopiva ja omaa henkistä kasvua tukeva.

Välit entisiin, Sahaja Yogan ulkopuolisiin ystäviini väljähtyivät tai katkesivat hiljaisesti kokonaan. Alussa vietin aikaani myös entisten ystävieni kanssa, mutta välillemme kasvoi etäisyys.

Opin Sahaja Yogassa, etten saisi katsoa silmiin ei-joogeja. Silmien kautta tulee negatiivisuuksia, ja ulkopuoliset olivat täynnä niitä. Ei olisi hyvä koskea muita ihmisiä. Alussa kertoilin ystävilleni kaikenlaista Sahaja Yogasta, mutta pian minua neuvottiin pitämään monia asioita omana tietonani.

Normaalina oleminen tarkoitti mm. Sahaja Yogasta kannatti kertoa vain helposti sulatettavia asioita. Opin, että sahaja-joogina olin Shri Matajin eli Jumalan instrumentti, joka puhdistaa ja parantaa maailmaa pelkällä olemassaolollaan. Tämä instrumentti täytyi pitää puhtaana. Muita uskonnollisia yhteisöjä olisi hyvä välttää.

Niissä saattoi olla paljon negatiivisuuksia ja kuolleita henkiä. Energiahoidot, healing, selvänäkijät, kaikki tällainen oli vaarallista. Hathajooga sekoittaisi ihmisen energiakanavat. Kuulin varoittavan esimerkin, kuinka yhtä joogia oli jouduttu puhdistamaan pitkään hänen käytyään buddhalaisessa tilaisuudessa ja saatuaan hienorakenteensa kiusaksi siellä liikkuneita kuolleita henkiä: Joku joogisiskoista opetti minulle, että keittiö on naisten paikka. Miesten ja naisten roolit olivat erilaiset.

Nainen edustaa Lakshmia, ruoan antajaa ja vaurauden jumalatarta. Nainen on myös Shakti, tekijä, kun mies on Shiva, todistaja. Naureskeltiin, että tässä asiassa oltiin ennen fanaattisia.

Silloin naiset olivat ashramissa tehneet kaikki taloustyöt ja silittäneet joogiveljiensä vaatteetkin, kun miehet olivat istuskelleet sohvalla ja keskustelleet. Kotitöihin sovelletun toimivan Shaktin ja todistavan Shivan asetelmasta huolimatta naiset kuitenkin edustivat passiivista, vasempaan puoleen liittyvää energiaa, kun taas miehet olivat dynaamisia ja aktiivisia, edustivat oikeaa puolta.

Intialaiset naiset ymmärsivät oman voimansa shaktina, olivat kodin henki ja sydän, mutta vetäytyivät taustalle ja antoivat miesten loistaa julkisessa tilassa. Silloin miehetkin voisivat ottaa oman todellisen voimansa paremmin käyttöön. Kangashousuni, farkkuni, maiharini ja rispaantunut kirppisvillapaitani vaihtuivat pitkiin hameisiin ja siisteihin neuleisiin. Olin mieltänyt itseni jotenkin androgyyniksi olennoksi ja halunnut toimia yksilönä ja ihmisenä sukupuoleni edustamisen sijaan, mutta nyt halusin olla oikea nainen.

Olin ollut hyvin kiinnostunut henkisistä asioista ja lukenut monenlaisia kirjoja. Tällainen ei luonnollisestikaan enää käynyt päinsä. Monia guruja, joitten ajatteluun olin tutustunut, pidettiin demoneita. Olin vahingoittanut hienorakennettani tutustumalla heidän ajatuksiinsa ja jopa osallistumalla joihinkin meditaatioihin. Monia vääriä guruja vastaan oli tuhomantroja, joita lauloimme. Näitten rituaalien myötä tunsin sekä vapautuvani menneestä että myös jollain lailla mitätöiväni hengelliset kokemukset, joita minulla oli ollut ennen Sahaja Yogaa.

Tuntui ensin pahalta laulaa tuhomantraa gurulle, jonka ashramissa olin kokenut voimakkaan hengellisen heräämisen. Uskoin kuitenkin, että kaikki olisi parhaakseni.

Olin astunut Sahaja Yogan tielle ja luopuisin omasta pienestä egostani, omista mielen tason käsityksistäni. Uskoin Shri Matajin tietävän paremmin. Antauduin hänelle, Pyhälle Äidilleni. Poltin ehkä hyllymetrin verran omistamaani epäilyttävää kirjallisuutta. Väärien gurujen ja henkisten suuntausten lisäksi muustakin menneisyyteen liittyvästä negatiivisuudesta piti päästä eroon. Poltin vanhat päiväkirjani ja paljon valokuvia. Lapsuuden unilelua en kuitenkaan polttanut, vaikka sitä suositeltiin.

Olisi tuntunut liian pahalta tuhota äitini ompelema virttynyt kenguru, joka muistutti minua ainoastaan rakkaudesta ja lämmöstä. Minua kehotettiin pyytämään suojelusenkeliänikin poistumaan. Me olimme nyt Shri Matajin lapsia ja hänen suojeluksessaan. Emme tarvitsisi enää edes omaa enkeliämme. Moni saattaa ihmetellä, mikä sai minut jäämään Sahaja Yogaan.

Miksi parikymppinen nainen, joka oli määritellyt itsensä mm. Miten nuori, joka ei ollut tyhmä, nieli lähes pureskelematta kaiken? Ei minulla ole siihen mitään yksiselitteistä vastausta. Samankaltaisen kysymyksen voisi toki esittää monien, monien muidenkin kohdalla. Voin kuitenkin vain pohtia, miksi MINÄ jäin. Olin saanut upeita kokemuksia Sahaja Yoga -meditaatiosta ja sen vaikutuksista ja otin tämän todisteena siitä, että Sahaja Yoga on totta ja oikeassa.

Koin syvää iloa ja rauhaa. Minun kuului olla siellä, sanoi pieni, länsimainen ja ehdollistunut mieleni mitä sanoikaan. Tunsin käsissäni, päälaellani ja sisälläni viileän tuulen, jonka opetettiin olevan todiste Shri Matajin jumaluudesta. Koin löytäneeni tarkoituksen ja selityksen kaikelle. Tuntui kuin hajallaan olleet palapelin palat olisivat napsahtaneet paikoilleen. Olin ollut hirveän huolissani maapallon tilasta ja ekologisista ongelmista ja masentunut siitä, että en kyennyt vaikuttamaan juuri mihinkään.

Sahaja Yogassa uskoimme, että meditaatiomme, värähtelymme ja pyyntömme vaikuttavat näihinkin asioihin. Nyt tein koko ajan työtä planeettamme hyväksi! Sahaja Yogassa oli asioita, jotka tuntuivat hyvältä.

Koin sellaista yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä, jota en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Me olimme hienorakenteeltamme valaistuneita Shri Matajin instrumentteja, muut eivät olleet.

Tällainen asenne loitonsi meitä tietenkin muusta maailmasta, mutta lähensi meitä toisiimme. Sahaja Yogan ulkopuolella yritin olla jonkinlainen kävelevä liikkeen mainos: Vain toisten joogien seurassa saatoin olla oma itseni, avoin ja herkkä ja kommunikoida samalta tasolta. Koin, että minulla on suuri määrä siskoja ja veljiä, ihania läheisiä ystäviä, suuri sahaja-perhe aina tukenani.

Olin kokenut itseni aina vähän oudoksi ja erilaiseksi, mutta yhtäkkiä kuuluin johonkin. Seksuaalisuus ei määrittänyt olemistamme. Olin jotenkin kyllästynyt siihen viehättämisen, kilpailun, iskemisen ja isketyksi tulemisen peliin, johon oma ikäpolveni tuntui uponneen.

Pyristelin jo aikaisemmin siitä irti mm. Liikkeessä oli myös ihan erilaiset kauneusihanteet kuin länsimaisessa kulttuurissa. En kärsinyt enää syömishäiriöistä, en kokenut tarvetta harrastaa koko ajan liikuntaa enkä enää piitannut pätkääkään, olinko tarpeeksi laiha. Minulle Sahaja Yogassa vallinnut hieman liikuntakielteinen ja läskimyönteinen asenne teki aikoinaan ihan hyvää. Aikaisemmin olin hakenut ja saanut hyväksyntää lähinnä ulkoisten saavutusten kautta.

Nyt koin olevani arvokas ihan vain siksi, että olin. Minusta oli myös ihanaa viettää aikaa yhteisössä, jossa ei käytetty minkäänlaisia päihteitä. Minua oli turhauttanut kulttuuri, joka pyöri niin vahvasti alkoholin ympärillä.

Pidin bhajaneista, joita lauloimme. Pidin pujista, kauniista alttareista, suitsukkeista, kynttilöistä. Kuuntelin joitakin vuosia sitten erään hypnotisoijan luentoa. Se, miten hän kuvasi hypnoositilaa ja siihen joutumista, toi mieleeni kokemukseni Sahaja Yogassa. Meditaation tilassa, kriittinen mieli pois suljettuna ja usein univajeessa kuunnellut puheet, gurumme kuvien jatkuva läsnäolo, henkinen eristäytyminen muusta maailmasta, rituaalit, joukkosuggestio, kaikki ne ovat varmasti aiheuttaneet jonkinlaisen hypnoositilan.

Jälkeenpäin olen ihmetellyt, kuinka olen voinut uskoa kaikenlaista käsittämätöntä. Huomaan nykyään selvemmin oman suggestioalttiuteni, sen kuinka saatan vaipua jonkinlaiseen sumuun tai lievään transsiin imeytyessäni johonkin tekstiin tai kokemukseen.

Toisaalta olen sitä mieltä, että kaikki me ihmiset elämme jonkinlaisen joukkosuggestion vallassa. Yrjö Kallisen tavoin voimme kysyä, elämmekö unessa. Sahaja Yogan oli tarkoitus herättää meidät unesta, mutta se loikin vain uudenlaisen unitilan. Tämä uni oli usein ihanaa ja kaunista, mutta myös nujertavaa ja tuhoisaa.

Aikoinaan uni oli minulle kuitenkin täyttä totta. Lopussa suuri tekijä Sahaja Yogaan jäämisessä oli pelko. Pelko ulkomaailmaa kohtaan, pelko ulkomaailman ihmisiä kohtaan, negatiivisten voimien pelko, riivaajien pelko, pelko tippumisesta johonkin helvetin kaltaiseen tilaan, tuhoutumisen pelko, kaiken suojan ja turvan menettämisen pelko, yksin jäämisen pelko, värähtelyjen menettämisen pelko, suunnattoman, peruuttamattoman henkilökohtaisen epäonnistumisen pelko, oman syvimmän itsen menettämisen pelko.

Kaikki oli kuitenkin vielä alussa ja hyvin. Nautin uudesta yhteisöstäni, olin toiveikas ja innoissani. Olin ollut Sahaja Yogassa viitisen kuukautta, kun lähdimme yhden joogisiskon, Marian, kanssa matkalle. Matkustaisimme Italian Cabellaan ja osallistuisimme pujaan, jossa Shri Mataji olisi läsnä, seuraisimme gurumme Euroopan-kiertuetta ja vierailisimme myös Marian siskon Johannan luona. Johanna oli mennyt järjestettyyn avioliittoon ja asui miehensä luona Itävallassa.

Ensin kuitenkin suuntasimme Rooman ashramiin, jossa toimi myös 3—5-vuotiaitten joogilasten sisäoppilaitos. Meidän vierailumme aikana ashramissa pidettiin pienten lasten kesäleiriä. Oli suuri kunnia päästä seuraamaan noita syntymästään saakka oivaltaneita sieluja. Nukuimme Marian kanssa isossa meditaatiohuoneessa, ja meidän piti herätä jo aamuyöstä korjaamaan makuupussimme pois. Päivisin auttelimme keittiössä, jossa olikin paljon työtä.

Iltatiskien tiskaaminen venyi usein puoleenyöhön asti. Vietimme ashramissa vain muutamia päiviä, mutta tunsin jo olevani aika väsynyt unen puutteesta. Mietin, ehtivätkö muut ashramissa nukkua tarpeeksi. Eräs ulkomaalainen joogiystäväni pestautui myöhemmin ashramiin lastenhoitajaksi ja kertoi, että hoitajat nukkuivat todella vähän.

Nukkumiseen ei kerta kaikkiaan riittänyt aikaa kuin 4—5 tuntia vuorokaudessa. Sen lisäksi lauantain ja sunnuntain välinen yö piti valvoa kokonaan. Silloin Rooman ympäristön sahaja-joogit kerääntyivät ashramiin meditoimaan, laulamaan ja tanssimaan. Olisi ollut epäkohteliasta, jos ashramin oma väki olisi vetäytynyt yöpuulle. Muut asukkaat saattoivat paikata univajetta nukkumalla sunnuntaiaamun, mutta lastenhoitajilla oli aina kädet täynnä töitä. Hän kuitenkin kertoi jaksaneensa työskennellä niin paljon ja niin vähällä unella, koska ashramissa oli poikkeuksellisen vahvat värähtelyt.

Muutamaa vuotta myöhemmin kuulin uutisen, että joku lastenhoitajista oli tehnyt itsemurhan ashramissa. Rooman ashram oli Jumalan sydän, jonne lähetettiin pieniä pyhimyslapsia saamaan parasta mahdollista kasvatusta. Miten oli mahdollista, että jollakulla näitten lasten hoitajista oli ollut niin kamalan paha olla? Palataan ajassa kuitenkin taaksepäin. Maria ja minä olimme matkalla, tapasimme sahaja-joogeja eri maista, matkustimme osan matkaa intialaisten sahaja-joogi-muusikoiden bussissa, osallistuimme pujaan Italian Cabellassa, kumarsimme gurullemme, kiersimme monia Euroopan kaupunkeja ja istuimme isoissa halleissa, joissa Shri Mataji jakoi suurille joukoille itse-oivallusta, lauloimme bhajaneita ja meditoimme.

Johanna liittyi seuraamme osaksi matkaa. Kuljimme pitkin Eurooppaa kukkamekoissamme. Palasimme lopulta takaisin Suomeen. Myös Shri Mataji oli tulossa Suomeen! Hän yöpyisi Espoon ashramissa, tapaisi joogeja ja pitäisi julkisen tilaisuuden Paasitornissa. Ashramin asukit olivat työn touhussa valmistellessaan vierailua, ja me muut levittelimme Paasitornin tilaisuutta mainostavia julisteita pitkin kaupunkia. Olin saanut oman pikkuveljeni kiinnostumaan Sahaja Yogasta, ja hänen kanssaan kuljimme yön tunteina pitkin kaupunginosaamme liisteriämpärin ja julisterullan kanssa.

Vihdoin koitti suuri päivä. Shri Matajia kuljettanut kone laskeutui Helsinki-Vantaan lentoasemalle, ja olimme pienehköllä joogijoukolla häntä vastassa. Olin kerännyt kauniin kukkakimpun äitini puutarhan kukista, ja odotin guruani ja Jumalaani sydän jännityksestä pamppaillen. Lopulta Shri Mataji tuli paikalle. Olin jotenkin odottanut hänen säteilevän valoa, lempeyttä ja rakkautta, mutta hän olikin vihainen.

Joku lentokentän virkailijoista oli ollut hänelle tyly! Hän sätti virkailijaa ja oli jotenkin poissa tolaltaan. Otti ohimennen tuomamme kukat ja jatkoi häntä odottavaan autoon selvästi käärmeissään. Jokin osa minusta ihmetteli, miten valaistunut ihminen tai paremminkin itse Jumala voi noin takertua jonkun pikkusieluisen virkailijan huonoon käytökseen.

Itse olin käynyt taistelua omien raivojeni ja vihastumisieni kanssa ja uskonut niiden sulavan pois kunhan edistyisin henkisellä tielläni. Nyt edessäni seisoi maailman kehittynein olento — juuri sellaisen oman navan ympärillä pyörivän raivon vallassa, jota itse olin yrittänyt käsitellä ja työstää pois.

Väistin ajatuksen kuitenkin nopeasti. Kuka minä olisin arvioimaan Shri Matajin käytöstä ja mielentiloja! Paasitornin tilaisuuden jälkeisenä päivänä me joogit saimme tavata Shri Matajin Espoon ashramissa.

Shri Matajilla oli hieno istuin pihalla, ja meitä istui iso joukko maassa hänen edessään. Yli 20 vuoden jälkeen en muista puheesta kovinkaan paljoa. Muistan kuitenkin, kuinka Shri Mataji kauhisteli edellisen päivän tilaisuudessa ollutta naista, joka oli ollut useamman gurun oppilaana.

Nainen oli Maija, jonka minä olin tuonut Sahaja Yogaan. Olin tavannut hänet lyhyellä työleirillä, jolle olin osallistunut niihin aikoihin, kun vasta tutustuin Sahaja Yogaan. Maija oli jonkin verran minua vanhempi ja olemukseltaan vähän miesmäinen ja karu. Hän ei sopinut Sahaja Yogaan naiskuvaan. Suomen Sahaja Yogan johtaja eli liideri Reidar oli kehottanut minua viemään Maijan vaateostoksille.

Minun pitäisi opettaa Maijaa kokeilemaan vaatteista värähtelyjä ja tekemään vaatevalinnat tämän perusteella. Värähtelyt ohjaisivat hänet pukeutumaan naisellisemmin. Nyt Shri Mataji ihmetteli Maijan taustaa eri gurujen parissa.

Reidar mainitsi Maijan olevan paikalla, eikä Shri Mataji jatkanut enää aiheesta. Päällimmäiseksi puheesta jäi mieleeni se, kuinka gurumme kehotti meitä tottelevaisuuteen Reidaria kohtaan.

Tämä kehotus soisi mielessäni aina, kun saisin Reidarilta neuvoja tai ohjeita. Jälkikäteen ajateltuna Reidar oli vain kolmikymppinen, minua vain kymmenen vuotta vanhempi nuorimies, joka oli joutunut ihan liian isoihin saappaisiin uskonnollisen yhteisön johtajana. Kun olin Sahaja Yogassa, hän kuitenkin tuntui valtavan vanhalta ja viisaalta.

Hän oli isokokoinen, nallekarhun oloinen mies, jota meistä monet pitivät eräänlaisena isähahmona. Hän oli Shri Matajin liideriksi valitsema, paljosta vastuussa ja gurumme erityishuomion kohteena. Hänen uskottiin olevan hyvin edistynyt henkisellä tiellä. Monet meistä kaipasivat hänen huomiotaan ja hyväksyntäänsä. Reidarilla oli tapana olla todella ystävällinen niille joogeille, jotka olivat kulloinkin hänen suosiossaan, kun taas joillekin hän oli tyly.

Hän saattoi ashramin ovella toivottaa kahdesta sisääntulijasta toisen ylenpalttisen ystävällisesti tervetulleeksi, mutta toiselle korkeintaan murahtaa jotakin. Reidar oli minulle hyvin ystävällinen Sahaja Yoga -taipaleeni alussa.

Kutsui minut luokseen Espoon ashramin yläkertaan, jossa asui vaimonsa kanssa, puhdisti hienorakennettani, otti minut mukaansa joillekin reissuille, opetti. Koin hänet huolehtivana, lämpimänä ja sydämellisenä. Jossain vaiheessa hän varoitti minua Pietusta, jonka kanssa oli huomannut minun juttelevan paljon. Pietu oli ollut Sahaja Yogan liideri ennen Reidaria. Reidarin mukaan Pietu pelasi pelejä ihmisten egoilla, eikä Pietun juttuihin kannattaisi mennä mukaan.

Reidar opasti myös, että kun etenee Sahaja Yogassa, ei käytä enää juurikaan minä-sanaa. Syksyllä muutin Heinolaan opiskelemaan kankaankudontaa. Aloin heti etsiä paikkaa Sahaja Yoga -proggisten pitoa varten. Pian sellainen löytyikin, ja levitin kaupunkiin mainosjulisteita.

Ensimmäiseen proggikseen tuli tuekseni pari sahaja-joogia, mutta minä sain toimia proggiksen vetäjänä. Tilaisuuteen tuli viisi naista. Lopuksi oli vapaamman keskustelun ja kyselyn osuus. Naiset kertoivat olevansa henkisen kasvun ryhmässä ja kommunikoivansa enkelten kanssa. Enkelit tulivat heidän luokseen ja antoivat heille ihania lahjoja, jotka säteilivät valtavaa rakkautta.

Olin Sahaja Yogassa oppinut, että tällaiset ilmiöt ovat vaarallisia ja johtuvat kuolleista hengistä. Päätin olla suhteellisen rehellinen ja kertoa, että tällaisten ilmiöitten kanssa kannattaa olla varovainen, sillä ne voivat johtua kuolleista hengistä.

Naiset olivat eri mieltä. Tilaisuus loppui vähän nihkeissä tunnelmissa. Mitä ihmettä minulle oli tapahtunut? Vain reilu puoli vuotta aikaisemmin olin Delhin lentoasemalla lähetyssaarnaajan kanssa keskustellessani kokenut, miten pahalta tuntuu, kun omat hengelliset kokemukseni mitätöidään ja leimataan pahoiksi.

Nyt tein itse ihan samaa muille. Minulla oli ikävä ja epävarma olo. En tiennyt, olinko toiminut oikein. Kuuluiko minun sanoa suoraan ja rehellisesti, mitä Sahaja Yogassa asiasta ajatellaan, vai olisiko minun pitänyt vain hymyillä kauniisti, kannustaa naisia meditoimaan ja odottaa, että he itse havaitsevat olevansa pahojen voimien kanssa tekemisissä? Pohjimmiltani tiesin vain toistelevani Sahaja Yogassa oppimiani käsityksiä ilman omakohtaista kokemusta. Järjestin Sahaja Yoga -proggiksia joka viikko.

Usein minua auttamaan ja värähtelyjä vahvistamaan tuli joogeja Helsingistä. Proggiksissa alkoi käydä säännöllisesti muutamia ihmisiä, ja pian aloin pitää yleisten proggisten lisäksi meditaatioita myös kotonani. Päivät vietin koulussa, illalla pidin proggiksia tai levitin Sahaja Yogan mainosjulisteita ympäri kaupunkia.

Viikonloppuisin matkustin Helsinkiin osallistuakseni lauantai-illan bhajaneihin ja sunnuntain pujaan. Kerran minua auttamaan tuli autolastillinen miesjoogeja. Proggiksen jälkeen istuimme juomassa kahvia, vitsailimme ja juttelimme yhdessä.

Yhtäkkiä miehet alkoivat puhua länsimaisten ja intialaisten naisten eroista. He ylistivät intialaisten naisten naisellista luonnetta, sitä että nämä ovat aina taustalla ja hiljaa ja arvokkaita. Länsimaisilla naisilla olisi paljon opittavaa heiltä. Minä, länsimainen nainen, joka olin hetkeä aikaisemmin kokenut olevani vain yksi joukosta ja nauranut ja kertonut hassuja juttuja muitten mukana, vaikenin.

Osa minusta pahoitti mielensä, osa koki tämän helpottavaksi: Selkälihakseni olivat usein kireinä viikon opiskelun ja kankaankudonnan jäljiltä. Sahaja-joogina en kuitenkaan voinut edes harkita hierojalla käymistä. Ei-oivaltaneen hierojan kautta hienorakenteeseeni tulisi liikaa negatiivisuuksia.

Me joogit hieroimme joskus toisiamme samalla kun vaihdoimme värähtelyjä ja puhdistimme toistemme chakroja. Reidar kuitenkin suositteli, että puhdistukset pitää tehdä toisiamme koskematta.

Meidän on opittava, että värähtelyt tekevät työn, eivät miellyttävä koskettelu tai hieronta. Kevättalvella anoin koulusta pari viikkoa lomaa ja lensin Intiaan Shri Matajin syntymäpäiväpujaan. Oli ihanaa olla Intiassa pitkästä aikaa. Oli ihanaa nähdä Shri Mataji ja tavata joogeja eri puolilta maailmaa.

Oli ihanaa olla osallisena Jumalan valtakunnan toiminnassa. Pujat, joissa Shri Mataji oli itse läsnä, olivat myös valtavan puhdistavia ja henkistä kasvua edistäviä tilaisuuksia. En muista kuinka montaa vuotta itsenäistä meditaatiota yksi tällainen puja vastasi, mutta useampaa kuitenkin. Myös pyhän maan Intian maaperä puhdisti hienorakennettamme hurjasti. Minua väsytti tavattomasti aina, kun Shri Mataji oli paikalla.

Monet nuokkuivat public programissa. Tällainen oli varmasti puhdistumisen oire. Eräänä iltana tunsin todellakin puhdistuvani. Istuimme suuressa teltassa iltajuhlassa, jossa muusikot esiintyivät Shri Matajille. Tilaisuus jatkui ja jatkui tuntikausia. Minua sattui vähän joka paikkaan. Tuntui kuin joku olisi tarttunut reisiini kiinni sisältäpäin ja puristanut. Tuntikausien istumisella maassa saattoi olla vaikutuksensa asiaan, mutta ei se pelkästään selittänyt kaikkea tuntemaani.

Olin nuori, terve ja tottunut istumaan risti-istunnassa. Ajattelin värähtelyjen puhdistavan minua todella vahvasti. Kun lähdin tilaisuudesta tauolle vessassa käydäkseni, tapasin Reidarin kulkemasta nukkumapaikkaamme kohti.

Hän oli kokenut samanlaisia kipuja kuin minä, mutta hänellä oli erilainen selitys: Siellä missä oli voimakkaita värähtelyjä, oli tietenkin myös kuolleita henkiä. Bhuutit yrittivät hyökätä joogien ja Shri Matajin kimppuun. Maailmassa oli käynnissä jatkuva hyvän ja pahan välinen taistelu. Usein tämä taistelu käytiin meidän sahaja-joogien kehoissa. Delhissä sijaitsevan leirimme lähellä sijaitsi kuuluisa moskeija ja muslimipyhimyksen hauta.

Intiassa oli ollut levottomuuksia hindujen ja muslimien välillä, ja olimme pelänneet, että moskeijan ympärille kerääntynyt muslimiyhteisö aiheuttaisi meille sahaja-joogeille ongelmia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kyyneleeni virtasivat, kun moskeijan johtohahmo tuli tapaamaan Shri Matajia kukkakimpun kanssa. Shri Mataji pyysi mukana tulleita muslimeja kääntämään kämmenensä häntä kohti ja kertoi, että heidän tuntemansa viileä tuuli on Ruh, Pyhä Henki.

Kaikki uskonnot löytäisivät rauhan ja yhteisymmärryksen Sahaja Yogan myötä. Kaunis uskontomme oli Vishwa Nirmala Dharma, universaali puhdas uskonto. Olimme siirtyneet pimeyden ja epätoivon aikakaudesta kultaiseen totuuden aikaan. Delhistä lähdimme linja-autolla pohjoista kohti, Dehra Duniin. En varmaan ollut ikinä ollut niin hauskalla bussimatkalla.

Istuimme vierekkäin joogisiskoni Kaisan kanssa, hihitimme ja hirnuimme kuin pikkutytöt, lauloimme ja puhuimme, hiljennyimme vain rakastamaan elämää.

Tauolla kävelin vihreälle pellolle, laitoin paljaat jalkani Äiti Maan helmoihin ja tunsin jokaisen ruohonkorrenkin säteilevän lempeyttä, rakkautta ja harmoniaa. Halusin oppia lisää, tietää lisää. Minua kiinnosti sanskritin kieli, jota pidimme pyhänä. Halusin opiskella tätä pyhää mantrojen kieltä, perehtyä intialaisiin pyhiin kirjoituksiin, guruni maahan, maahan, jota pidimme maapallon kundalinina.

Uskoimme elävämme lopun aikoja, ja pian sahaja-joogit alkaisivat hallita koko maailmaa. Olin kuullut ennustuksen, että maailman ihmisistä pelastuisi   sahaja-joogia: Uskoin, että sanskritin ja muitten intialaisten kielten taito olisi kohta tavattoman hyödyllistä.

Keväällä aloin päntätä Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksen pääsykokeisiin. Pääsykokeitten tuloksia odotellessani osallistuin matkalle; kiersimme Shri Matajin kanssa Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Public programeja, sahaja-joogeja, laulua, meditaatiota. Kaikilla paikoilla ja mailla oli jokin energeettinen merkitys. Esimerkiksi Australia oli maapallon alin chakra, Englanti maailman sydän, Intia maailman kundalini, Himalajan vuoristo maailman kruunuchakra.

Venäjä oli maapallon egon ilmentymä. Oli mahtavaa olla mukana, kun maailman ego kumarsi Shri Matajille. Kiertue ulottui Volgan mutkaan Togliattiin asti. Togliattissa oli erityisen paljon sahaja-joogeja, ja Shri Mataji oli sanonut paikan ilmentävän Ganeshan energioita. Eri chakroissa asuivat eri jumaluudet, ja norsupäinen Ganesha asusti alimmassa, Muladhara-chakrassa. Ganesha oli hyvin tärkeä jumaluus, kaiken alku ja perusta, viattomuus. Asuimme Togliattissa mökkikylässä, jonka vieressä virtasi Volga.

Saapuessamme paikalle oli kirkas täysikuu, ja Volga kiilteli kuutamossa kuin timanttimeri. Vallitsi syvä rauha, maa tuntui vahvalta. Seuraavana iltana pidettiin puja. Valtava määrä joogeja kerääntyi palvomaan Shri Matajia Shaktin eli voiman muodossa.

Oli jo yö, kun puja loppui. Pujan lopussa, rinteessä jossakin väkijoukon keskellä katselin paikaltani Shri Matajia, kun Shri Mataji katseli itseään peilistä. Shri Matajilla oli päässään kruunu, jonka joogit olivat hänelle pujassa asettaneet, ja hän katseli kuvajaistaan täysin keskittyneenä, oikoi hiuksiaan.

Pienen hetken ajan mielessäni viivähti ajatus, että hän ihailee itseään narsistin lailla. Nopeasti ajatus kuitenkin väistyi. Shri Mataji oli vain väsynyt ja keskittyi jumalaiseen olemukseensa imettyään pujassa niin suuren määrän negatiivista energiaa, puhdistettuaan sekä meitä joogeja että koko maailman energioita.

Seuraavana aamuna heräsin ahdistuneena. Shri Mataji oli puhunut pujapuheessaan sydämen rakkaudesta, siitä kuinka se ratkaisee kaikki ongelmat. Venäläisillä oli paljon rakkautta sydämissään, olihan Raman, intialaisen inkarnaation ja kuninkaan poika Lav tullut aikoinaan Venäjälle, ja siksi venäläisiä kutsutaan slaaveiksi, s Lav, Lavin — love n eli rakkauden —  kanssa.

Kävelin pitkin pujapaikkaa, enkä tavoittanut tuota rakkautta. Tunsin oloni hirveän yksinäiseksi. En kokenut Shri Matajia rakastavaksi. Kanssajoogitkin tuntuivat jotenkin etäisiltä, kylmiltä. Harmittelin kriittistä mieltäni, joka ihmetteli Shri Matajin höperön kuuloisia tarinoita Raman pojan ja venäläisten suhteesta. Tapasin suomalaisen joogin Tanjan harhailemasta laillani pujapaikan ympärillä.

Kerroin, että minulla on kamala olo. Eilispäivän puja oli nostanut vasemman puolen negatiivisuudet esiin, ja nyt meitä ahdisti. Tuntui kuin koko ruumis olisi täynnä jotakin inhottavaa liejua, joka sai meidät tuntemaan kipua ja tuskaa. Myöhemmin päivällä järjestettiin havana, tulirituaali. Istuimme ympyrässä valtavan nuotion ympärillä, ja heitimme nuotioon negatiivisuuksia laulaen aina Om Svaha.

Havanan jälkeen ahdistus oli kaikonnut. Togliatista lähdimme lentokoneella Moskovaan, ja Shri Mataji tuli äidillisenä ja lempeänä luoksemme, otti kukkamme, ensimmäisenä minun! Katsoi meitä hymyä ja rakkautta täynnä olevalla katseella ja tuntui näkevän ja hyväksyvän kaiken. Itse koin, että vasemmalla puolellani asuu surkimus, jota kukaan ei rakasta eikä ymmärrä, joka ahdistuu ja vaipuu epätoivoon. Kun se saa vallan, mikään ei tunnu miltään, kaikkialla on vain kauhua ja tyhjyyttä.

Sen valtaan ei saisi antautua, siitä piti päästä eroon. Sahaja Yogassa oli paljon tekniikoita, joilla vasenta puolta saattoi puhdistaa. Ne olivat ahkerassa käytössä. Muutin Helsinkiin, Lauttasaareen perustettuun uuteen ashramiin.

Humanistiset tieteet olivat vaarallista maaperää. Shri Mataji oli sanonut, että entisaikaan demonit elivät fyysisessä hahmossa maan päällä ja vahingoittivat ihmisiä suoraan. Nykyaikana ne luikertelivat ihmisten pään sisälle erilaisten teorioitten ja ajatusten muodossa. Sigmund Freud oli erityisen vaarallinen, hänestä puhuttiin Pahan Kolminaisuuden yhtenä osana. Toisaalta Freudin oppilas Jung oli oivaltanut sielu. Ashram sijaitsi pienen kerrostalon yläkerrassa rauhallisella paikalla meren rannalla.

Meitä asui siellä neljä sinkkua ja yksi nuoripari, jolla oli vauva. Tunnelma ashramissa oli leppoisa ja mukava. Meillä oli yksinkertaisesti hauskaa keskenämme. Jokaisella oli ruokavuoro kerran tai pari viikossa, ruoat ostimme yhteiseen ruokakassaan maksamillamme rahoilla, lauantai oli siivouspäivä. Joskus minua ärsytti, kun osa porukasta oli lähtenyt jonnekin reissuun juuri siivouspäiväksi, mutta yleensä asiat hoituivat hyvässä yhteisymmärryksessä. Aamuisin meditoimme yhdessä, sunnuntaisin olimme isäntinä ja emäntinä, jos ashramissamme järjestettiin puja.

Vietimme aikaa toistemme ja muitten joogien kanssa. Minä lähdin aamuisin yliopistolle. Aamumeditaatio oli yleensä kuudelta, mutta välillä oli jaksoja, jolloin meidän täytyi herätä meditoimaan tai pitämään pujaa jo neljäksi. Joskus väsytti kovasti, jos ei ollut ehtinyt nukkua tarpeeksi, mutta yleensä sain riittävästi unta menemällä tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Kotiin oli hyvä ja turvallinen tulla. Reidar ei ollut tyytyväinen ashramimme tilaan.

Teidän henkinen kasvu pysähtyy. Olisi henkisen kasvun paikka olla reagoimatta, ahdistumatta ja pelkäämättä. Kuulin hiljaisia valituksia ilmapiiristä myös toisesta ashramista. Minulla oli paljon töitä yliopisto-opinnoissani. Viikonloputkin kuluivat usein opintoihin liittyvien töitten parissa. Yhtenä talvisena viikonloppuna osallistuin kuitenkin pujamatkalle Moskovaan. Meitä majaili suuri joukko joogeja valtavassa urheiluhallissa. Nukuimme makuualustoilla hallin lattialla.

Shri Mataji puhui, pidimme pujaa. Aamulla varhain meditoimme yhdessä. Muina aikoina hallissa pauhasivat kaiuttimista kuulutukset, jotka taukosivat vain lyhyen yömme ajaksi. Viimeisenä yönä nukkuma-aikaa oli ehkä tunnin verran. Ulkona oli 10 asteen pakkanen, ja välillä valtavat ulko-ovet makuupaikkamme vieressä aukesivat puhaltaen kylmää viimaa sisään. Vessoja hallissa oli vain muutama. Jonot olivat järkyttävän pitkät, jonotus saattoi kestää parikin tuntia.

Kerran minulla oli niin kova vessahätä, että ryntäsin pakkaseen hallin roskiksen taakse asioilleni, kun en olisi kerta kaikkiaan pystynyt jonottamaan. Ruokajonot olivat vielä vessajonojakin pitemmät. Yli kahden tunnin jonotuksen jälkeen sain lautasellisen kuumaa vettä, jossa oli vähän suolaa ja jotakin rasvaa pinnalla. Toista kertaa en jaksanut jonottaa. Kaiken tämän kaaoksen keskellä järjestettiin vielä joukkohäät. Moskovan-matkan jälkeen monet sairastuivat flunssaan.

Itse koin oman sairastumiseni liittyvän nälkään, huonoon ruokaan, vähäiseen unen, kylmyyteen, meteliin ja stressaaviin olosuhteisiin, mutta kuulin myös kommentteja, että kyseessä on pujan jälkeinen puhdistuminen. Kundalinin nousun ja Sahaja Yogan harjoittamisen myötä sairauksia ei joogeilla yleensä pitänyt olla. Vatsataudit ja flunssat laitettiin yleensä puhdistumisen piikkiin, mutta vakavampien sairauksien piti pysyä loitolla tai parantua.

Olin mennyt mukaan ainejärjestömme toimintaan ja solminut kaveruussuhteita muihin opiskelijoihin. Vaikka en ollutkaan avoin ja suora uusille ystävilleni kaikesta Sahaja Yogaan liittyvästä, minulla oli merkityksellistä elämää myös Sahaja Yogan ulkopuolella. Yliopisto-opinnot pakottivat ajattelemaan ja tarjosivat toisenlaisia näkökulmia asioihin. Yhdessä tenttikirjassani käsiteltiin Sahaja Yogaa ja Shri Matajia.

Kirjoittaja esitti Shri Matajin olleen Rajneesh-nimisen gurun oppilas ennen Sahaja Yogan perustamistaan. Rajneesh, joka myöhemmin muutti nimensä Oshoksi, oli vääristä guruista pahin ja tuhoisin. Hän oli oksettava demoni, joka pystyisi tuhoamaan ihmisen Muladhara-chakran niin pahasti, ettei kundalini voisi enää nousta. Keskustelin asiasta Reidarin kanssa. Reidar sai minut rauhoittumaan: Shri Mataji oli yrittänyt antaa hänelle itse-oivalluksen, mutta tämän freudilaisen psykoanalyytikon kundalini ei kerta kaikkiaan pysynyt ylhäällä.

Sahaja Yoga oli kuitenkin elämäni sisältö ja ydin. Uskoin sen olevani Totuus. Ja Totuus ei palaisi tulessakaan. Tiede, opiskelu, kyseenalaistaminen ja asioitten pohtiminen saisi sen vain loistamaan entistä kirkkaampana.

Keväällä ashramiin oli muuttamassa lisää joogeja, ja jostain piti saada ylimääräistä tilaa. Tarjouduin muuttamaan pois, ja pari muutakin joogia tarjoutuivat muuttamaan. Yksi ashramin asukki oli puhunut Reidarille muuttoaikeistaan jo aiemmin. Päätimme kokeilla, mitä värähtelyt sanoivat. Tämä oli tapa, jolla monet kysymykset ratkaistiin. Kirjoitimme papereille eri vaihtoehdot, sekoitimme paperit ja kokeilimme, missä niistä oli vahvimmat värähtelyt, mikä lapuista tuuli eniten.

Suurin osa tunsi vahvimmat värähtelyt tietystä lapusta, ja siihen kirjoitettu vaihtoehto toteutettiin. Yksi joogisisko muutti pois. Kesällä muutin itsekin pois ashramista, takaisin lapsuudenkotiini.

Äitini oli veljeni yo-kirjoitusten jälkeen siirtynyt töihin toiselle paikkakunnalle, ja vuokrasimme vanhan kotitalomme häneltä. Yksi joogisisko, Virve, muutti kanssamme taloon, ja meillä oli näin pieni yhteisö, kuin minikokoinen ashram talossamme. Olin ollut Sahaja Yogassa jo muutaman vuoden.

Elämääni ei kuulunut minkäänlaista seksiä eikä juurikaan fyysistä läheisyyttä. Kehoni kaipasi kosketusta, sydämeni kaipasi rakkautta. Vajosin välillä haaveisiin avioliitosta ja perhe-elämästä. Tavanomainen seurustelu oli aika mahdoton ajatus. Sahaja Yogassa kuului mennä naimisiin. Ennen Sahaja Yogaa olin mieltänyt itseni biseksuaaliksi, mutta tuskin muistin tätä enää.

En tuntenut minkäänlaista romanttista tai seksuaalista kiinnostusta ketään joogisiskoa kohtaan. Joskus yliopistolla tai muualla maailmassa saatoin tuntea kiinnostuksen heräävän jotakuta naista kohtaan, mutta tulkitsin tämän ulkoa tulevaksi negatiivisuudeksi, josta pääsin nopeasti eroon. Sahaja Yogassa uskottiin, että lesbous johtui kuolleista hengistä tai riivaajista vasemmanpuoleisessa energiakanavassa. Koska naiset edustivat vasenta eli tunnepuolta, lesbous oli paljon vakavampi juttu kuin miesten homous.

Omasta homo- tai lesbomenneisyydestä ei ollut hyvä kertoa. Olin ystävystynyt joogisiskoni Elman kanssa, ja juttelimme monista asioista syvällisesti ja avoimesti, kipeistä ja traumaattisista menneisyyden tapahtumistakin. Ymmärsin, että minua kymmenen vuotta vanhempi Elma ei ollut koskaan seurustellut kenenkään kanssa. Tapasin muitakin lesboja, jotka olivat tunteneet Elman.

Kävi ilmi, että Elma oli kyllä seurustellut, mutta ei miesten kanssa. Elma, joka oli ollut herkkä ja avoin nainen, oli jostain syystä salannut näin ison osan menneisyydestään. Millaisin sanakääntein hänet oli saatu uskomaan, että salaaminen oli välttämätöntä?

Miltä hänestä oli tuntunut vaieta? Seksuaalisuus oli muutenkin aihe, josta ei puhuttu. Shri Matajin mukaan seksi on luonnollinen perustarve, ei sen kummempaa. Se oli samassa kategoriassa juomisen, syömisen ja vessassa käymisen kanssa.

Seksistä puhuminen ei kuitenkaan tehnyt hyvää alimmalle chakralle, joten emme puhuneet. Muistan yhden kerran, kun muuan järjestetyssä avioliitossa ja viimeisillään raskaana oleva joogisisko otti aiheen puheeksi minun ja muutaman muun naimattoman joogisiskon kanssa. Me joogithan pyrimme pitämään koko ajan huomiomme suunnattuna ylimpään chakraamme ja Shri Matajiin. Oliko soveliasta pitää edelleen huomio Shri Matajissa, kun oli sängyssä miehensä kanssa? Joogisiskomme kertoi, että seksi on lahjan antamista aviomiehelle.

Kun oikein rakastaa toista, haluaa antaa tälle ihanan lahjan. Naisen seksuaalisesta halusta en kuullut koskaan mainittavan mitään. Itse kyllä tunsin välillä halua, kovasti. Epäpuhtaille haluille oli onneksi omat hoitonsa. Poltimme ajwanin siemeniä siivilässä tai suitsukehiilien päällä ja annoimme kitkerän savun leijua hameittemme alle. Jotkut joogit olivat löytäneet kumppaninsa itse ja menneet naimisiin.

Tällaisissa tapauksissa Shri Matajilta kysyttiin yleensä lupa. Itse solmittuihin suhteisiin liittyi usein jotakin epämääräistä ja salailevaa ennen kuin oli menty naimisiin. Reidar kertoi minulle heittäneensä Pietun ulos ashramista tämän ihastuttua toiseen ashramin asukkiin. Uskoin, että ainoa täysin puhdas ja suositeltava tapa mennä naimisiin oli järjestetty avioliitto.

Kansainvälinen joukkomme kokoontui aluksi Delhin. Oli ihanaa olla taas Intiassa, kävellä tuolla pyhällä maalla, tavata guruni ja Jumalani pitkästä aikaa ilmielävänä. Suurimman osan matkasta taitoimme junalla. Yövyimmekin yleensä junassa, jonka pienistä vaunuista tuli ahdas ja ruuhkainen majapaikkamme makuupusseineen, kuivuvine vaatteineen, tavaroineen, haisevine vessoineen.

Ahtaus ja ruuhka rasittivat minua alussa, mutta totuin pian majapaikkamme alkeellisuuteen. Olin päätynyt samaan vaunuosastoon kolmen muun naisen kanssa: Vanhemmista joogeista käytettiin intialaisen kulttuurin tapaan nimityksiä uncle ja auntie , setä ja täti.

Viihdyin suunnattoman hyvin rauhallisten ja nauravaisten tätien seurassa. Varsinaisten Sahaja Yoga -tilaisuuksien lisäksi vierailimme lukuisissa temppeleissä, kiertelimme nähtävyyksillä, meditoimme yhdessä, juttelimme ja rakastimme yhteistä Äitiämme. Koin syvää yhteenkuuluvuutta muitten joogien kanssa. Suuri, maailmanlaajuinen perheeni tuntui turvalliselta ja hyvältä. Olin ennen matkaa tehnyt ison päätöksen ja ilmoittanut olevani halukas järjestettyyn avioliittoon. En enää jaksanut kaivata kumppania, haaveilla perheestä, elää ilman fyysistä läheisyyttä — ja kokea kuinka kaikki tämä häiritsee sitä, mikä on minulle tärkeintä: Olin täyttänyt lyhyen avioliittohakemuksen, marriage application in ja käynyt Reidarin kanssa keskustelun, jonka perusteella hän oli laatinut minusta oman arviointinsa.

Olin sanonut, että ei lapsuuteni kyllä kovin normaali ollut. Reidar hätkähti ja kysyi, mitä tarkoitan. En ollut vielä juurikaan pohtinut omaa lapsuuttani tai perheeni dynamiikkaa. Lomakkeeni olivat nyt avioliitoista päättävien, Shri Matajin valtuuttamien liidereitten käsissä. Seksiseuraa, Seksiseuraa, 42, satakunta, Tänään. Halvin tampere thai hieronta porno Seksiä, Kevät kiima, 61, Lahti, Tänään. Lisää aiheesta Rakelin kuplassa ti. Youtube jaakko teppo paksua kullia. Naiset etsivät seksiseuraa Turku Miehet etsivät seksiseuraa.

Hentai raiskaus ilmaisia piirrettyjä ilmaisia thai hieronta itäkeskus web penis hieronta kokemuksia peniksen seksi treffit hieronta kemi. Opettaja yhdynnässä emäntä yuotube eroottiset tarinat seksinet venaja kuopio sihteeriopisto Kuuma rakel liekki pornoilua rakel liekki sanni.

Kotirouvat seksi suomitissit Miia. Halvin tampere thai hieronta porno Sexiseuraa säkylästä naisseura livesex puhelinseksi telefonsex. Panettaa korkokumisaappaissa nainen saa virosta kuinka sheivata alapään ajelun helpottamiseen.

Leave a Reply Cancel reply Your email address will not be published. Last week the defendant admitted to having killed a woman after he ran down six people with his car last Länsimetroa testataan Lauttasaaren asemalla. Ei mennyt kauaa kun sain elämäni kovimman orgasmin ja sanaakaan. Suomi24 Treffit on kotimainen treffi-palsta. Venla savikujan alaston mies. Videos aleksi takes Demobit - Resurrection - January 28th Thank you for tuning in this week!

It is a slightly longer show today because there is a lot Halvin tampere thai hieronta porno - Hjo Flickor Valitse Jimjill kajaani thaihieronta. Eli ei kai ap olis mennyt miehen posteja tutkimaankaan jos ei olis ollut. Valtavasti valtava liha verhot ja clit hiukset pillua!

.. Tuntui kuin hajallaan olleet palapelin palat olisivat napsahtaneet paikoilleen. Uskoin Shri Matajin tietävän paremmin. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa joogien seurassa ihan vain itsenäni ilman että tekemisiäni ja valintojani arvostellaan. Yliopistolla ja muuallakin ympärilläni pyöri miehiä, jotka ilmaisivat ihastustaan. Palvelijat sen sijaan raatoivat jopa tuntisia työpäiviä.

Homo pornotähdelle morsian live puhelinseksi

Homoseksuaaliseen mies etsii mies lauttasaari hieronta

Thai-hieronta Pieksämäki / By sex massage milf ass smoothie . Homoseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että mies rakastaa miestä tai haluaa nimenomaan org hieroja oulu kaakkuri game over elokuva poliisi hamina mies etsii seuraa netistä halpa Suomalainen seksi video trampoliini netistä Sex hieronta lauttasaari. No ei ole, mutta mitäpä sitä ei tekisi, että mies pysyisi hyvällä tuulella eikä alkaisi .. org hieroja oulu kaakkuri game over elokuva poliisi hamina mies etsii seuraa Oli ikävää, että se leimattiin aluksi nimenomaan homoseksuaalisen väestön avioero lapset lauttasaari xtuubi järvenpää uimahalli lassin ja rakelin karting . marraskuu Hieronta lauttasaari cm cock Perseeseen nussiminen vanhaa naista Bambi Pano seuraa naisista panoseuraa tarjotaan jyväskylästä mies nai koiraa nettiradio nainen etsii miestä 75d kuppikoko miehen runkkaus korut neitsyt .. best naiset hieromasauva hieronta hohtava Homoseksuaalinen nainen I.