Yle homoseksuaaliseen tv1 aamu tv omakuva.org

Jussi Korhonen on vaihtoehdoista laajempi. Runsaasti kommentoidun ja kiitetyn niminovellin lisäksi se sisältää muita, jo kirjailijan elinaikana lehdissä julkaistuja kertomuksia, pari lehtijuttua, otteita päiväkirjoista sekä tyyliltään varsin yhtenäisen valikoiman novelliharjoitelmia, jotka on nimetty niiden arkistointipaikan mukaan: Yllä oleva lainaus on tämän kokonaisuuden aloitus. Plath halusi osoittaa, että hän kykenisi tuottamaan ammattimaisesti novelleja, jotka sopivat ajan makuun ja ylittäisivät lehtien julkaisukynnykset, selittää runoilija Ted Hughes, Plathin leski, kirjan alkusanoissa.

Enempää hän ei niitä vaivaudu puolustamaan, eikä siihen aihetta olekaan. Kertojan ääni jatkuu tarinasta toiseen teennäisenä, täynnä imitoituja tehokeinoja huokaukset ja kolme pistettä ovat suosiossa. Melkein raamatullisesti alkava tarina kertoo itsekeskeisestä pikkutytöstä, joka palvoo isäänsä kaikkien muiden ihmisten ja tunteiden kustannuksella — ja sitten menettää tämän sairaudelle.

Plath menetti oman isänsä diabeteksen komplikaatioille ollessaan vasta 8-vuotias. Jumaliksi julistetut miehet olivat osa Plathin elämää myöhemminkin, oli sitten kyseessä kirjallinen esikuva Dylan Thomas tai rakastaja Hughes. Mutta juuri mitään muuta kuin asetelma ei tästä sisäisen elämän intonaatiosta välity paperille asti. Tunnetun kirjailijan julkaisemattoman tuotannon julkaisemattomuudelle on yleensä syynsä. Tämä on suomennoksen ensimmäinen opetus. Toinen opetus on se, että päiväkirja ja lehtiartikkeli ovat parempia kirjoittajakouluja kuin väkinäinen, yleisiin tai henkilökohtaisiin esikuviin takertuva kaunokirjallisuuden väkertäminen.

Satiirinen, absurdi virkamies, joka kerää ihmisten unia, on etäännytetty, symboliikalle sopivasti avoin näkökulma, jonka kaltaisia tapaan nykyäänkin kirjoittajakursseilla. Sen sijaan novellin sisällön kääntyminen kuvaukseksi vakavasta masennuksesta kärsineen Plathin sähköshokkihoidoista viittaa henkilökohtaisen lisäksi johonkin yleispätevään.

Omaa masennushistoriaansa ylös kirjanneen William Styronin mukaan tauti lyö kiilan itsen ja arkisen minäkokemuksen väliin. Toisin kuin Plathin elämän härskeimmät tulkitsijat, jotka ovat etsineet selitystä kirjailijan itsemurhalle isäsuhteesta, aviomiehen uskottomuudesta tai naistaiteilijoiden yleisen vähättelyn myytistä, Styron korostaa masentuneen tietoisuutta henkisen kärsimyksen irrationaalisuudesta.

Ero Styronin tunnustuskirjan ja Plathin novellin välillä on ehkä siinä, että Styron näkee masennuksen melodraamana, jossa kärsimyksestä tulee itsen määrittelyn keskiö. Sen sijaan Plathin novellissa itse katsoo kärsimystä kuin mädäntynyttä ruumiinosaa, josta kenties tulisi päästä eroon. Mutta koska johtopäätös on näkökumien erosta huolimatta sama — itsemurhan mahdollisuus — kyse on oikeastaan samoin havaitun olosuhteen kahdesta tulkinnasta. Julkaistu aiemmin kirjallisuuden verkkolehti Kiiltomadossa.

Ei voi, kun nykyinen laki kerran kieltää. Muita perusteita tai käytännöllisiä esteitä ei tosiaankaan ole. Avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset eivät todellakaan erotu toisistaan, jollei heitä erotella esimerkiksi sukunimilain avulla. Eduskuntauudistusta valmistelleen komitean puheenjohtaja Robert Hermansson kertoo eriävässä mielipiteessään vuonna miksi hän vastustaa naisten äänioikeutta.

Valtio-oikeuden professori Hermanssonin ennuste heijastuu aina nykypäivän kysymyksiin asti. Ensi perjantaina eduskunnan äänestettäviksi tulevaa aloitetta tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi kannattaa kaikkien kansalaisten enemmistö, kannattajien enemmistön muodostavat naiset. Homoseksuaalisuus tai lyhentäen homous ei ole leimaava, nolo, loukkaava tai muustakaan syystä kielletty sana. Myös ilmiönä homoseksuaalisuus on arkipäiväistynyt, muuttunut muodollisesti hyväksytystä yhä enemmän itsestään selväksi.

Paitsi ehkä maan suurimman sanomalehden kulttuuriosastossa. Kolmessa romaanissa neljästä homoseksuaalisuus oli päähenkilön olennainen piirre, neljännessä se oli tärkeä sivujuonne, yksi parisuhteiden mahdollisista rakennusaineista.

Yhdessäkään Helsingin Sanomien arvosteluista ei käytetä sanaa homoseksuaalisuus. Ratkaisu olisi väkinäisen edistyksellinen, mikäli tietoisena lähtökohtana olisi se, että pystyyhän Anna Kareninastakin kirjoittamaan käyttämättä sanaa heteroseksuaalisuus.

Itse arvostelujen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että kyse on kainostelusta ja kiertoilmaisuista, jolle varsinkin kaikenlainen kirjoissa harjoitettuun naimiseen viittaava on kauhistus. Muita viittauksia romaanien homoseksuaaliseen tematikkaan tai päähenkilöiden seksuaalisiin tekoihin ei arvosteluissa ole. Lähettänyt Putte Wilhelmsson klo 2. Kotimainen kirjallisuus , Kritiikki. Maallistuneessa yhteiskunnassa uskotaan ylhäältä tulevaan tietoon, jonka syntyä tai sisältöä ei juurikaan vaivauduta pohtimaan tilastot , muodostetaan lahkoja, jotka tulkitsevat pyhiä tekstejä ristiriitaisin tavoin EU: Mutta mihin enää uskotaan maallistuneessa kirkossa, jos mihinkään?

Kirkon edustajat joutuvat usein ottamaan kantaa muutoksiin, joita pronssikautinen kansanperinne tai keskiaikainen kirkolliskokous eivät ymmärrettävistä syistä osanneet ennakoida. Päivän lehdessä Espoon kirkkoherra Kalervo Salo esimerkiksi viittaa perheeseen, jonka miehen sukupuolenkorjausleikkaus pakottaa lainmukaisesti eroon. Ei kukaan nykyään ihmettele, ettei kirkon suhdetta naispappeuteen, ulkomaisiin kerjäläisiin tai leipäjonoissa seisovien seurakuntalaisten hätään käsitellä rukouksissa vaan asia valmistellaan arkkipiispan asettamassa toimikunnassa.

Eihän Jumalaa ylipäänsä julkisessa keskustelussa mainita, jollei kyse ole esimerkiksi arkkipiispan pyhäinpäivän tai joulun lehtikolumnista. Ja silloinkin se on lähinnä sosiaalinen rituaali, johon osallistuminen ei edellytä keneltäkään vakaumuksellisuutta. Kuten kynttilän sytyttäminen tai kuusen koristeleminen. Arvojen lisäksi on toki muitakin korvaavia ilmauksia. Korvaavien sanojen lista myös jatkaa kasvuaan.

Uusin kuulemani on niin ikään päivän lehdestä. Innovaation nosti esiin opetusneuvos Tapio Ahokallio. No ei ole, mutta tällä kertaa tarkoitus ei kai ollutkaan sievistellä uskonnollisen puheen irrationaalisuutta, vaan vähätellä ei-uskonnollisen argumentoinnin rationaalisuutta. Jazz on kevyen musiikin laji, joka nojaa vankasti omaan historiaansa.

Hierarkia lajin aatelispolven ja nykypolven välillä on itsestään selvä, joten varsinaista vertailua ei kannata edes yrittää. Se olisi kuin asettaisi rinnakkain Paasikiven päiväkirjat ja Stubbin twiitit. Omassa kastissaan olevien muusikoiden rintama on tietysti harvennut vuosien myötä, mutta vielä on esimerkiksi pianisti George Cables, s.

Jos Cables ei ole Thelonius Monkin tai Bill Evansin aatelista juurta, niin vanhempi valtiomies kuitenkin. Cedar Waltonia Cables muistaa omalla sävellyksellä, josta melodiavelhona tunnettu Walton olisi ylpeä. Levy saa kuulijan rakastumaan perinteiseen jazzin yhä uudelleen, ja arvostamaan liian huonosti tunnetun veteraanin virtuositeettia.

Harva jazz-pianisti osaa näin luontevasti käyttää pedaalien kaiku- ja sostenutoefektejä, eikä svengaavien sormien hidastumisestakaan ole mitään merkkejä. Patrick Modiano , s. Tai muistamassa kadonneen unohduksen. Kaikki Modianon romaanit, siis aivan kaikki, tiivistettynä yhteen kappaleeseen: Ja minusta tuntui luonnolliselta ottaa numero 01 13 24 Klostersin tässä Rochoyn asunnossa joka kuitenkin liittyi kokonaiseen, nyttemmin jo niin kaukaiseen osaan elämässäni.

Ehkä se johtui auringosta, joka tulvehti ikkunoista huoneeseen tänä aamuna. Tai päätöksestä jonka olin tehnyt. Tunsi olevani kevyellä mielellä. Entä jos menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat toisiinsa. Miksei niillä voisi olla mitä erilaisimpien elämänkäänteiden kautta salainen yhtenäisyys, hallitseva parfyymi.

Kadonnut kortteli, Quartier perdu Ja kenen oli se valkoinen Lancia, ja miksei Citroen? Saattaisin keksiä vastaukset itsekin, mutta kuten kaikki aina sanovat: Modianon romaaneista ei oikein muista mitään…. Tai jälki tapauksesta joka menettämään muistin koko elämän ajaksi. Minäkään en tästä päivästä lähtien halua muistaa enää mitään. Piti tämäkin lopulta lukea. Tai ei olisi pitänyt, kun oli aika turha julkaisu. K18 — Tähtisädetikku — ja 45 muuta turhaa sääntöä, ohjetta ja kieltoa Kaikkea ei tarvitse  miettiä ihmisten puolesta valmiiksi.

Valmiiksi tarjoiltu sääntö itse asiassa passivoi jättämään oman  pohdinnan vähemmälle. Me uskomme, että Suomi muuttuu paremmaksi maaksi, jos yhteiskunta antaa myös vapauksia, mutta kannustaa ihmisiä käyttämään niitä vastuullisesti ja harkiten. Ylisääntely passivoi, valinnanvapaus aktivoi. Suomessa on kunnilla lakisääteistä tehtävää, kirjoittajat kertovat, ja sitä kirjoittajat eivät edes kerro, että kuinka monta niitä on valtiolla, mutta ylisääntelyn todellinen ongelmakohta nousee silti selkeänä esiin.

Sitä ohjetta kyllä pyysi kokoomuksen kansanedustaja ja kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa. Yhteensä Suomessa on kuntia Joten voisi tämänkin purkaminen olla alku, mutta tuskin loikka. Kilpailua on haluttu vauhdittaa jo vuosia,  miksi ei olla päästy puuta pidemmälle? Rahtiliikenne on avointa kilpailulle, joten puuttuvat kilpailijat. Pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä kilpailun voisi myös aloittaa pykälien puolesta koska tahansa, mutta reilua tapaa allokoida kannattavat ja kannattamattomat reitit mahdollisille halukkaille tuntuu olevan vaikea keksiä.

Oli voimassa, kun kirjoittajat kirjoittivat pamflettia. Onnibussit ynnä muut maanteille tuonut suuri lainmuutos ollut tekeillä vuodesta , joten luulisi eduskunnassa istuneiden kirjoittajien huomanneen, että se oli paperilla valmiina odottamassa seuraavan kevään voimaan astumista.

Ja mainittuna oman puolueen allekirjoittamassa hallitusohjelmassa. Todistuksella ei siis välttämättä  ole mitään tekemistä todellisen energiankulutuksen tai ympäristöystävällisyyden kanssa,  mutta sen hankkiminen maksaa. Teoreettinen laskelma ei kerro asumiskuluja, jotka riippuvat pitkälti asumistavoista.

Mutta se antaa eri ihmisten asumistavoista riippumattoman vertailuluvun eri talojen vaikutuksille suhteessa ympäristön rasitukseen. Laskelman energiatehokkuuskertoimet ovat maakohtaisia, ja huomioivat sen, miten rakennuksen käyttöenergia tuotetaan.

Todistuksella on siis jotain tekemistä ympäristöystävällisyyden ja ns. Tällä  tarkkuudella säädetään ympäristöministeriön rakentamismääräyksissä. Toki tarpeettomia pykäliä nuorelle, notkealle ihmiselle, jolla on aina kaiken varalta mukana taskulamppu.

Mutta sitten on meitä muita, jotka ihan kokemuspohjalta, mahdollisesti ikääntyneinä ja monissa eri olosuhteissa asuneina, pidämme näitä määräyksiä kohtuullisina. Ennen vanhaan porvari veneili, ja tiesi mikä riski syntyy palavista nesteistä, sähkölaitteista ja lasikuidusta, joka on hyvin vaativa sammuttaa ja tuottaa palaessaan paksua, myrkyllistä kaasua. Tästä pykälästä henkensä ja omaisuutensa arvon tunteva veneilijä ei valita muuta kuin joidenkin tarkastajien leväperäisyyttä työssään.

Työkoneissa ja rekoissa, joista pääsee tulta pakoon maan kamaralle, tarkastusväli on muuten puoli vuotta. Iltapäivälehden uutisen lisäksi voisi lukea myös valvovan viranomaisen tiedotteet. Entä sitten, jos yksi ihminen kanteli nimensä kuuluttamisesta viranomaiselle? Sekin on sitä yksilön valinnan vapautta.

Ei koske meitä muita, vahvisti Valvira. Piirinuohoojajärjestelmästä on  luovuttava ja nuohous on voitava valita vapailta markkinoilta. En tiedä, mitä kirjoittajilla on paloturvallisuutta vastaan, mutta järjestelmä, jossa pelastuslaitoksen nimeämä piirinuohooja tulee ja tekee lakisääteisen nuohouksen ilman eri tilausta, lienee vaihtoehdoista turvallisin. Turvattominta on saaristokunnissa, jonne nuohoojaa ei tuo kuluttajan kutsu, avoin kilpailu, loitsu eikä rukous. Lakisääteisen autokatsastuksen avaaminen markkinoille toimi, koska oli toimivat, kasvavat markkinat ja erilainen tuote.

Nuohouksen vapauttaminen sääntelystä johtaisi ensimmäisenä epätasa-arvoisiin kustannuksiin ja kasvaviin vakuutusmaksuihin. Täällä Turussa, jossa kuuluisien puutalokorttelien lisäksi on muutakin nuohottavaa, voisi ehkä valita parin eri firman palvelujen ja hintojen väliltä.

Ja sitten huudella moninkertaiset nuohousmaksut maksaville syrjäseutujen asukkaille, että kotipaikka on oma valinta.

Vaihtoehto se on tämäkin. Virkalääkäri voi kirjoittaa  M1-lähetteen, mutta yksityisellä sektorilla työskentelevä, saman koulutuksen saanut ja  samaa työtä tekevä lääkäri ei voi.

Jälkimmäinen ei myöskään voi kutsua virka-apua, vaikka  sitä tarvittaisiin, vaan hänen on soitettava virassa olevalle kollegalle kotiin tai toiseen  kuntaan tilanteen niin vaatiessa, jotta tämä voi tehdä sen potilasta näkemättä. Myös muu kuin virkasuhteessa oleva laillistettu lääkäri voi laatia tarkkailulähetteen laissa säädetyillä edellytyksillä. Mutta koska kirjoittajat eivät ymmärrä, että tässä puhutaan merkittävästä julkisen vallan käytöstä ja lain suomasta turvamekanismista mielivaltaa vastaan, niin heidän väärinkäsityksiään ei ehkä kannata oikaista tämän enempää.

Ensinnäkin se on tahtisadetikku. Toiseksi kielto on hyvä esimerkki selkeästä ja yksinkertaisesta hallintotyöstä. Jos ilotuliteiden valvonta on huomattu välttämättömäksi, koskee se myös tähtisadetikkuja. Räjähde, josta tuote on valmistettu, ei muuksi muutu, eikä viranomaisen kuulu säveltää kemiaa mieleisekseen.

Mutta jos yksinkertainen ja niukka sääntely ei kelpaa, sääntelyn voi myös säätää monimutkaisemmaksi. Ja kirjoittaa eduskunnassa tähtisadetikulle oman pykälän. Jos siihen kerran on eduskunnassa aikaa ja kutsumusta. Sillä välin me kansalaiset jatkamme entisen malliin. Jätämme muutamat pykälät noudattamatta ja huomion kipeiden poliitikkojen pamfletit lukematta.

Ar­vos­tet­tu brit­ti­his­to­rioit­si­ja Niall Fer­gu­son ar­vioi kiin­nos­ta­vas­ti so­dan syi­tä Fi­nan­cial Ti­mes -leh­des­sä elo­kuus­sa ja ver­ta­si sil­lois­ta maail­man­ti­lan­net­ta ny­kyi­seen.

Hä­nen mu­kaan­sa on vaa­ral­lis­ta us­koa, et­tä val­tioi­den vä­li­nen ta­lou­del­li­nen riip­pu­vuus, ydin­aseet tai kan­sain­vä­li­set ins­ti­tuu­tiot voi­vat es­tää Uk­rai­nan ta­pah­tu­mien kär­jis­ty­mis­tä laa­jak­si on­net­to­muu­dek­si. Kielitieteessä  epiteetti on vertauskuvallinen appositio eli lisämäärite tai vakiintunut lisänimi.

Latinan kielen epiteetti, epitheton necessarium , erottaa kantajan muista, muutoin saman nimisistä henkilöistä esimerkiksi  Plinius vanhempi  ja  Plinius nuorempi. Mikäli epiteetti ei ole välttämätön henkilön tunnistettavuuden kannalta, mutta osoittaa jotakin tämän asemaa tai saavutusta, siitä voidaan käyttää latinan kielen termiä  epitheton ornans Aleksanteri suuri.

Klassisessa kreikassa epiteetti on eeppisen kerronnan tyylikeino, joka homeerisessa runoudessa tiivistää henkilöhahmon ansiot ja maineen viekas Odysseus. Viron mallissa ne jäävät yritykseen, Suomen mallissa rahat kuppaa verottaja. Jostain syystä Virossa on työttömyys alemmalla tasolla ja uusia yrityksiä perustetaan innolla. Virossa yrityksen omaan toimintaan investoitu voitto on verotonta. Sen verran Kalle Isokallion tämänkertaisessa kolumnissa on totta. Mutta jos voitto jaetaan osinkoina omistajille, siitä maksetaan ensin yhteisövero Suomen tapaan.

Ja prosentin korkeammalla verokannalla. Ei verottaja Suomessakaan unohda yritysten kehitystarpeita. Käytäntö on toki virolaista mallia mutkikkaampi ja vaivalloisempi, mutta verojärjestelmän päämäärät ovat molemmissa maissa samat. Eroa on ehkä tuloksissa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Yrityksen perustajan näkökulmasta Viron houkuttelevuus lieneekin enemmän palkoissa kuin yritysverotuksessa. Ainakin jos puhutaan vaikkapa suomalaisesta yrittäjästä, joka haluaa siirtää firmansa toiminnan naapurimaahan. Maksetun palkan päälle tulevat myös Virossa työnantajamaksut. Jos työnantajamaksujen lisäksi huomioidaan myös työntekijän aiheuttamat kulut loma- ja sairausajalta, tilanne kääntyy virolaisen työnantajan eduksi.

Mutta ei suinkaan siinä määrin kuin yleisesti kuvitellaan. Tai siinä määrin kuin tuotantotalouden kysymysten yleisinä asiantuntijoina esiintyvät pankkiirit Wahlroos tai eläkeläiset Isokallio haluaisivat kuvitella. Itse asiassa jopa tieto vilkkaasta ja kasvavasta yrityssektorista sisältää olennaisen harhan. Kaikki eivät edes itseään. Ilmiö on osa yleiseurooppalaista työelämän murrosta, jossa kasvava joukkoa ammatinharjoittajia jää vaille vakinaista työsuhdetta.

Yritysten suuri määrä onkin tyypillistä köyhille maille, joissa kannattavaa — ja työllistävää — elinkeinotoimintaa on vähän. Ja Viro on monin tavoin köyhä maa, halvan työpanoksen vientiin keskittynyt talous, jossa matalien palkkojen lisäksi on muitakin kotimaan kysyntää heikentäviä seikkoja.

Näiden, ja monien muiden poliittisten ratkaisujen seurauksena valtaosalla kansaa ei ole varaa kuin kaikkein välttämättömimpään. Entä mitä siitä on seurannut, verrattuna Suomen vastaaviin poliittisiin ratkaisuihin? Ei ainakaan Isokallion sepittämää alhaisempaa työttömyyttä. Mutta kylläkin suhdanneherkkyys ja huolestuttava riippuvuus vientimarkkinoista, jotka eivät nyt vedä missään päin EU: Viron tilastolaitoksen mukaan maan bruttokansantuote kutistui 1,9 prosenttia viime vuoden vertailukaudesta.

Amerikkalaisen Ambrose Akinmusiren upea Blue Note —debyytti When the Heart Emerges Glistening osoitti, että Miles Davisia palvovien trumpetistien joukosta löytyy yhä kykyä lisätä modaaliseen jazziin oma puumerkki.

Sitten artistin arvostelukyky pettää. Teatraalisen kokonaisuuden vokalistit on valittu hipsterin korvalla, mutta banaalit tekstit ja annettuun rooli sovittautuminen jäävät levyn häiriötekijöiksi. Lupaavan jazz-folk —laulaja Becca Stevensin kahlitseminen Akinmusiren ideoihin tuottaa amatöörimäisen, jopa nolon tuloksen. Hiromi Trio Project Alive. Kontrabassokitaraa soittava Anthony Jackson ja rumpali Simon Phillips on fuusiojazzin kaudella kasvaneita rytmikoneita, joiden yhteistyö nuoren japanilaisen Hiromin kanssa tuntuu yksinkertaistaneen tämän pianismia.

Myös Alive -levyllä jyrätään pitkiä yksitoikkoisia massoja, joita seuraa nopea, kevyt trilli tai lyhyen pop-melodian toteava väliosa.

Jyrkät kontrastit eivät osoita kovin laajaa ilmaisukeinojen kirjoa, mutta silkka voima ja virtuoosisuus tulevat toki todistetuksi. Yleisvaikutelma on sekava olematta silti mitenkään kumouksellinen. Keitossa on kaikenlaisia osatekijöitä, jotka eivät erikseen tarkasteltuina tai koettuina ylitä perinteen raja-aitoja. Voi tämän näinkin selittää. Joshua Redman Trios Live. Kymmenen vuotta sitten Porissa Joshua Redman nosti jalkansa etukaiuttimelle rock-poseeraukseen ja antoi palaa.

Kymmenen vuotta olen odottanut, että saksofonisti tallentaisi saman tunnelman levylle. Trios Live ei ole vieläkään juuri se levy, mutta hetkittäin päästään lähelle. Niskasaari oli galtsufeimi teini-ikäisenä ja kertoo profiilinsa saaneen päivittäin kymmeniä tuhansia vierailijoita ja satoja kommentteja. Niskasaari muistaa, miten intensiivisesti galtsufeimejä ja heidän tekemisiään seurattiin ja miten helppoa IRC-Galleriassa oli provosoida ihmisiä.

Niskasaari sai galleriasuosionsa aikaan usein myös kehotuksia tappaa itsensä. Olen nimittäin usein miettinyt, ettei tuollaista galtsufeimiyttä teiniaikana olisi varmasti kestänyt heikolla päällä. Niskasaari on IRC-Gallerian tuomasta kuuluisuudesta kiitollinen, sillä se toimi ponnahduslautana oman blogin perustamiseen.

Gallerian kulta-aikojen ollessa ohi hän siirtyi blogimaailmaan, jossa on sittemmin viihtynyt. Vielä nykyisinkin joku saattaa silloin tällöin linkittää Niskasaarelle keskustelun, jossa puhutaan vanhoista galtsujulkkiksista, myös hänestä.

Blogiin tulee välillä kommentteja, joissa hänet tunnistetaan galtsun söpöksi. Niskasaari kertoo, että galtsuaikojen maine on seurannut häntä, mutta hän näkee sen positiivisena asiana. Töissä olen ylikonstaapeli ja nettipoliisi, kotona perheenisä.

Keväällä tulee 19 vuotta täyteen poliisina. Syyskuussa aloitin nettipoliisin hommat, ensimmäisenä foorumina IRC-Galleria. Monien mielestä työsi on poliisin resurssien tuhlaamista.

Teetkö oikeasti mitään hyödyllistä? Ajatellaan viestimäärää, jonka sain viime vuonna — Facebookissa viestiketjua, joissa osassa on useampia vastauksia. Kynnys tehdä ilmoitus kauttamme on alhainen. Asia on siis niin päin, ettei minulla riitä aika tai resurssit, jotta pystyisin käsittelemään kaikki viestit sillä tavalla kuin ne olisi ehkä tarpeen käsitellä. Jokaiselle poliisilaitokselle on tulossa yksi kokopäiväinen nettipoliisi, eli 11 kappaletta.

Lisäksi tulee vajaan kymmenen hengen vihapuhetutkintaryhmä. Suomen noin poliisin joukossa 11 on pisara meressä verrattuna siihen, kuinka paljon sosiaalinen media työllistää poliiseja. Esimerkiksi viime vuonna Facebook näkyi tavalla tai toisella yli rikosilmoituksessa. Yhdeksän vuoden kenttäkokemuksella osaan jollain tavalla verrata, missä työssä olen antanut eniten veronmaksajien rahoille vastiketta.

Sanon, että se on nykyinen työni. Faktat puhuvat sen puolesta, että tarvetta nettipoliisille on, samoin kaikki tilastot liittyen sosiaaliseen mediaan ja siellä tapahtuviin rikoksiin. Tuntuuko koskaan siltä, että kynnys on liian alhainen? Saatko paljon asiattomia viestejä ja trolleja? Vaikka yksityisviesteistä 99 prosenttia on ihan asiallisia kysymyksiä ja avunpyyntöjä, tottakai joukkoon mahtuu myös poliisille kuulumattomia asioita.

Vähän samaan tyyliin, kun jotkut kutsuvat poliisit unohtaessaan avaimet kotiin. Facebook-seinälläni keskustelu lähtee kuitenkin usein lapasesta. Itselläni on periaatteena, että en hirveästi poista seinälleni tulleita viestejä. Tietenkin on tapauksia, esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan, joissa velvollisuuteni on poistaa asiaton kommentti.

Muuten annan kaikkien kukkien kukkia: Olen usein miettinyt, pitäisikö minun moderoida seinääni enemmän. Silloin eteen tulisi kuitenkin kysymys: Toimin internetissä viranomaisena, enkä ole minkään ryhmän ylläpitäjä. Jos poliisi toimii mielipiteiden perusteella, asiasta kannattaa ehdottomasti kannella ja tehdä rikosilmoitus: Vihreä merkitsee asiallista kritiikkiä, keltainen saattaa mennä jo asiattoman puolelle. Moni saattaa mieltää tämän jo vihapuheeksi.

Punaiseen kuuluu laittomuuksia, kuten uhkailua. Jos jokin ryhmä valittaa sananvapauden puutteesta, yritän selittää, että keltaisella alueella mennään jo aika ruman tekstin puolelle. Samalla toiset valittavat keltaisen alueelle kuuluvien viestien sävystä. Nettipoliisi on jatkuvasti näiden kahden ryhmän ristitulessa. Joudun nykyään kuitenkin selittämään aikuisille samaa kuin teini-ikäisille aikaisemmin, esimerkiksi mielipiteen eroa teon tekemiseen.

Se on aika hämmentävää. Vihapuheeseen pitäisi päästä heti kiinni, jotta tietty taso nettikeskustelussa pysyy. Turvapaikkatilanteen myötä taso on laskenut ja vaatii paljon työtä saavuttaa se taso, joka  meillä oli muutama vuosi sitten ja rauhoittaa tilanne.

Kaikkea vihapuhetta ei saada koskaan pois, poliisi ei tule koskaan voittamaan sotaa rikollisuutta vastaan — se on absoluuttinen mahdottomuus. Aina tulee olemaan rikoksia, ne vain muuttavat muotoaan. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka alhaiselle tasolle rikollisuuden määrän saamme. Viime vuonna Facebook näkyi tavalla tai toisella yli rikosilmoituksessa. Olet sanonut, että luvun alussa aikuiset tulivat sosiaaliseen mediaan ja pilasivat sen.

Millainen sosiaalinen media oli ennen aikuisia? Ennen sosiaalisessa mediassa nuoret juttelivat, eikä ollut loukkaantumista tai paheksuntaa. Toki ennenkin oli kiusaamista ja suun soittamista, mutta eräänlainen ilkkuminen puuttui. Aikuiset osaavat olla todella ilkeitä: Hyvän esimerkin tarjoaa vaikkapa Teri Niitin imetyskuva, jolloin yksittäinen kommentti sai aikaan käsittämättömät mittasuhteet.

Kun sosiaalinen media oli vielä nuorten juttu, aikuisten olisi pitänyt muka opettaa lapsiaan käyttämään palveluita ja toimimaan verkossa vastuullisesti. Ajattelemme, että nuorten pitäisi käyttäytyä kuin aikuiset, mutta älkää tehkö niin. Lyhyellä tähtäimellä ehkä hieman synkkänä, mutta pitkällä tähtäimellä uskon, että jonkinlaista rotia saadaan.

Kun ajattelen oman urani kaarta, niin sehän alkoi siitä, että kaikki oli avointa: Myöhemmin alkoi siirtyminen omiin kupliin avoimien keskustelujen ohella. Ilmiössä on hyvät ja huonot puolensa, ja uskon, että tämä edustaa myös sosiaalisen median tulevaisuutta.

Jos moderointi ei parannu palveluntarjoajien puolelta, niin ihmiset eivät viihdy yleisessä keskustelussa, jos he eivät jaksa räksyttämistä.

Uskot siis, että moderointi ja ihmisten blokkaaminen on ainoa keino saada sosiaalinen media rauhoittumaan? Aina tulee olemaan ihmisiä, joilla ei pysy homma hanskassa, sen takia poliisikin on olemassa.

Jos kadulla on riehuva humalainen, niin hänen toimintaansa ei oikeuteta sanan- ja liikkumisvapauden avulla. Hänetkin pitää jollain tavalla blokata, saada pois tilanteesta.

Tämä on toki fyysinen ääriesimerkki verrattuna internetin maailmaan, mutta periaate on sama. Et kuitenkaan itse moderoi seinääsi paljoa. Missä raja menee, milloin rikotaan sananvapautta? Sananvapautta pitää tietenkin vaalia ja ymmärrän, että kyseessä on arka kysymys.

Ennakkosensuuri ei ole koskaan hyvä asia. Kuitenkin jos on saanut useamman mahdollisuuden keskustella ja henkilö blokataan sivulta, se tapahtuu yleensä syystä.

Tottakai myös palsta vaikuttaa: Moderoijat eivät voi kuitenkaan rajoittaa koko internetin toimintaa. Sananvapaus säilyy henkilöllä ja hän voi perustaa vaikka oman blogin, jonne voi oksentaa pahan olonsa ja hakea ymmärrystä. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että edes omalla palstalla ei saa julkaista mitä lystää.

Naurahtaa Varmaan sen takia, että minulla on kaverin raja ollut täynnä jo monta vuotta. Vaihtuvuutta on toki, joten välillä paikkoja aukeaa ja hyväksyn muutaman pyynnön.

Niitä on kuitenkin hirveä lista, joten et varmaan päässyt läpi. Salissa soi Gaudeamus igitur. Leo pitää kädessään valkolakkia ja hymyilee kilpaa kevätauringon kanssa.

Eletään Leon tähänastisen elämän onnellisinta päivää. Hän on saapunut lakitusharjoituksiin hoitokokouksesta, jossa sai hartaasti odottamansa diagnoosin transsukupuolisesta sukupuoli-identiteetistä. Leo on yksi henkilöstä, jotka hakeutuivat sukupuolenkorjausprosessiin viime vuonna. Hän esiintyy jutussa pelkällä etunimellään. Haluan vaikuttaa transihmisten oikeuksiin omalla tavallani.

Omaksi tavaksi on muodostunut avoimuus. Leo kertoo suorasanaisesti transsukupuolisuudestaan ihmisille, joiden kanssa tietää näkevänsä useammin kuin kerran.

Leo arvioi kuitenkin jokaisen tilanteen erikseen. Avoimuudella on aina myös rajat ja Leollakin on oma mustien kysymysten lista. Yleisimpiä ja kiusaannuttavimpia ovat utelut entisestä nimestä. Sitä Leo ei kertoisi enää välttämättä edes parhaalle ystävälleen.

Kirurgiset toimenpiteet ovat myös arka aihe. Monet tahattomat loukkaukset liittyvät kieleen. Seksuaalinen suuntautuminen ja transseksuaalisuus sekoitetaan usein keskenään. Väärinkäyttö juontuu epäilemättä englannin kielen termistä transsexual , joka on sittemmin muuntunut muotoon transgender. Koulukirjoissa esitellään sukupuolielimet sukuelinten sijaan, vaikkeivat ne määritäkään sukupuolta. Siinä on vain juttuja, joista en pidä.

Feminiinisten ja maskuliinisten persoonapronominien puuttuminen suomen kielessä on Leolle helpotus. Englantia käyttävät trans- ja intersukupuoliset haluavat usein itseään kutsuttavan persoonapronominilla they. Lapsena Leolla oli aina hattu päässään ja yllään kaikkea muuta paitsi vaaleanpunaista. Lempileluni olivat Star Wars -legot ja Turtlesit.

Ala-asteella monet alkoivat kiusallaan kysellä, onko Leo tyttö vai poika. Kun pojat tulivat siihen ikään, etteivät he halua enää leikkiä tyttöjen kanssa niin leikin tyttöjen kanssa aina miesrooleja. Olen pienestä pitäen pukeutunut poikamaisesti ja pitänyt lyhyttä tukkaa. Yläasteella kaikki vaatteeni olivat jo miesten puolelta. Sitten alkoi naisellisten muotojen kehittyminen.

Muutos ahdisti Leoa suunnattomasti ja laukaisi laihduttamisen ja syömishäiriöiden kierteen. Leo käytti tunteja seisten peilin edessä ja litistäen rintakehäänsä. Vaatteet näyttäisivät niin paljon paremmilta, jos rintoja ei olisi.

Jo nuorena alkaneet ahdistuskohtaukset lisääntyivät. Myöhemmin Leo löysi niille nimen: Sukupuoli-dysforia kuuluu melkein jokaisen transihmisen elämään jossain vaiheessa. Leolle se tuottaa voimakasta ahdistusta omasta kehostaan sekä siitä, että yhteiskunta näkee hänet väärän sukupuolen edustajana.

Ahdistuksella on siis kaksi selvää tasoa: Dysforiaa pahensi se, ettei Leo tahtonut löytää yläasteella omalta tuntuvaa seuraa. Tytöt ajattelivat hänen olevan liian poikamainen, eivätkä pojat halunneet olla tyttöjen kanssa.

Leo alkoi käydä psykiatrilla kaksi kertaa viikossa jatkuvan ahdistuksen ja masennuksen takia. Lukioikäisenä hän sattui törmäämään elämänsä tärkeimpään videoon Youtubessa.

Siinä jenkkitubettaja Tyler Turner oli käyttänyt vuoden testosteronia ja esitteli äänensä ja fyysisen olemuksensa muutosta. Silloin tajusin, että olen trans. Aluksi hän ahdistui ja alkoi pohtia, saako moisesta edes unelmoida. Hän kuitenkin ahmi heti kaikki kyseisen tubettajan videot ja alkoi etsiä lisää tietoa. Nyt Leo miettii, että jos koulukirjat tai lehtijutut olisivat käsitelleen transsukupuolisuutta aiemmin, olisi hän säästynyt paljolta ahdistukselta.

Mutta missään hän ei ollut törmännyt hoitomahdollisuuksiin tai ihmisten omiin kokemuksiin, joihin olisi voinut samaistua. Internet on vihdoin tuonut roolimalleja: Abivuoden kesällä Leo paljasti tiedon transsukupuolisuudestaan omalla somekanavallaan. Kommentit olivat ainoastaan kannustavia. Iskä ei kauheasti puhu asiasta, mutta sanoi, että treenataan sitten salilla yhdessä.

Siellä asioivat pääkaupunkiseutulaiset, muut suomalaiset ohjataan Tampereelle. Leo tiesi prosessiin kuuluvan paljon odotusta ja sai heti kokea sen nahoissaan. Kahden viikon odotusajan sijasta hän odotti 50 pitkää päivää poliklinikan yhteydenottoa.

Leon tutkimusjakso kesti syyskuusta kesäkuuhun. Se koostui kolmesta käynnistä psykologilla, jossa tehtiin muun muassa musteläikkätesti ja piirrettiin omakuva. Sen jälkeen sairaanhoitaja teki hänelle elämänkaaren kartoituksen, jossa käytiin läpi lapsuus, sosiaaliset verkostot ja sukupuolisuusidentiteetin osaset. Leon kartoitukseen tarvittiin 21 käyntiä. Leo oli vastaanotoilla puhelias ja halusi kertoa elämäntarinansa pienintä yksityiskohtaa myöten.

Leon kokemusten mukaan diagnoosin saamista vaikeuttaa, jos henkilö on masentunut, jos hänellä on hankaluuksia koulunkäynnin kanssa tai jos hänellä ei ole sosiaalista elämää tai harrastuksia.

Leo on käsittänyt, että useampi edellä mainittu syy johtaa diagnoosin hylkäämiseen. Hän ymmärtää tiukan seulan: Toisaalta taas monet edellä mainituista ovat seurausta juuri sukupuoli-identiteettiongelmista. Tutkimusjaksoon kuului myös hormonipolin terveystarkastus ja verikoe. Diagnoosi annettiin kesäkuun alussa hoitokokouksessa ylioppilasjuhlien kynnyksellä. Sihteeri oli lomalla, joten maistraattiin tarvittavaa nimenmuutospaperia Leo joutui odottamaan vielä muutaman viikon. Nimenmuutos oli suuri helpotus, mutta Leo on edelleen virallisesti nainen.

Henkilötunnuksen hän saa muuttaa vasta kun hänet todetaan riittävän testosteronin käytön tai kirurgisen toimenpiteen seurauksena lisääntymiskyvyttömäksi.

Suomessa ihminen ei voi muuttaa sukupuoltaan ilman hormonihoitoja, vaan muutoksen on aina oltava kehollinen. Lain määrittämää sterilisaatiopakkoa on kritisoinut viimeksi YK: Näiden toteutuessa henkilö on oikeutettu kirurgiaan julkisella puolella.

Tutkimusjaksoon ja hormonihoitoihin Suomessa pääse kuitenkin jo alaikäisenä. Eduskunta hyväksyi talvella sukupuolineutraalin avioliittolain käsittelyn yhteydessä esityksen, jossa ehdotettiin naimattomuusvaatimuksen poistamista translaista. Transmies tai -nainen saavat nyt siis vapaasti solmia tai ylläpitää jo solmitun avioliiton. Pieniä askelia kohti inhimillisempää translakia on otettu, mutta Suomella on vielä tovi ihmisoikeudellista matkaa käytävänä yltääkseen monien muiden Euroopan maiden tasolle.

Leo levittää joka päivä pussillisen testosteronigeeliä iholleen. Geeli on luvattu vaihtaa pistoksiin parin kuukauden kuluttua. Hormoni vaikuttaa äänihuuliin, joten ääni on muuttunut jo selvästi matalammaksi. Musikaalinen Leo joutuu nyt opettelemaan laulamisen uudelleen. En voi enää laulaa niitä biisejä, mitä olen tykännyt hoilata.

Leo käyttää testosteronia koko loppuelämänsä. Kivuliaiden kuukautisten loppuminen oli iso helpotus. Myös karvat ilahduttavat Leoa. Kulmakarvat ovat tuuheutuneet, vatsan seudulle on ilmestynyt karvoitusta ja ensimmäiset viiksikarvat kasvaneet. Sinne hän pääseekin noin kahden vuoden testosteronikäytön jälkeen. Sukuelinten leikkauksissa ilmenee vielä paljon riskejä, ja Leo uskookin leikkauksen haittojen olevan hyötyjä suuremmat.

Seuraavaa hoitovaihetta on saanut usein arvailla ja odotella. Käytännöt vaihtelevat paljon tapauskohtaisesti ja kahden poliklinikan välillä. Leo tietää ihmisiä, joille ei ole tehty lainkaan psykologisia testejä tai diagnoosin saaneita, jotka eivät ole täysin varmoja sukupuolisuudestaan. Jotkut taas joutuvat hakemaan diagnoosia toistuvasti hylkäyspäätösten takia. Musiikki sekä pitkä ja vakaa seurustelusuhde ovat olleet Leon suurimmat voimanlähteet.

Hän on soittanut kuusi vuotta kitaraa ja haaveilee bändissä soittamisesta. Kun Leo kertoi tyttöystävälleen päätöksestään, tuleva nimen ja ulkonäön muutos vaati hetken sulattelua. Sen jälkeen hän on tukenut Leoa vankkumattomasti. Netin keskusteluryhmissä Leo kokee itsensä usein ulkopuoliseksi. Ainoa yhdistävä tekijä on transsukupuolisuus. Prosessin kustannukset muodostuvat säännöllisistä hormonipolin käynneistä ja testosteroneista.

Hormoneista Leo pulittaa 40 euroa kuukaudessa. Leikkausten kulut pysyvät julkisella puolella kohtuullisina. Leosta on perusteltua, että kustannukset maksaa valtio: Leo kokee dysforiaa yhä aaltomaisesti.

Tai sitten on vaan huono kehopäivä ja huomaa kehossa ne kaikki asiat, joista ei pidä ja ahdistaa suunnattomasti. Olen pukeutunut valmiiksi treenivaatteisiin, jätän auton parkkihalliin ja heitän sinne talvitakin ja kengät. En koe, että olisin vielä tarpeeksi pojan näköinen, että voisin mennä poikien pukkariin.

Enkä halua mennä naisten puolelle, koska en halua niiden kelaavan minun olevan tyttö. Nämä tilanteet ovat tosi ahdistavia. Dysforiaa helpottaa se, että Leo pukee päälleen binderin. Binderi on topin kaltainen vaate, jonka tarkoitus on saada rintakehä näyttämään litteältä. Sitä saa pitää vain kahdeksan tuntia kerrallaan, koska se voi aiheuttaa pistäviä hengitysvaikeuksia. Sen kanssa ei ole suositeltavaa urheilla, joten salilla Leo käyttää urheilurintaliivejä. Leon valtaa voittajafiilis joka kerta kun hän uskaltaa lähteä kotoaan ilman binderiä.

Hän lopetti uimisen kymmenvuotiaana, koska ei pystynyt enää olemaan uimapuvussa kehoahdistuksensa takia. Hän miettii itseään pikkuveljensä ikäisenä, pikkulapsena, joka vihaa syvästi omaa kehoaan. Transpolilla kysyttiin, missä Leo näkee itsensä 10 vuoden kuluttua. Leosta huokuu vahva usko tulevaan.

On vaikea uskoa, että sama mies on ollut ahdistunut identiteetistään koko ikänsä. Toivon kuitenkin, että jonain päivänä mieli ja keho eivät enää olisi ristiriidassa. Toivon hartaasti, että ne sulautuisivat yhteen. Kuka luulet olevasi, Pekka Pouta?

bandista.eu%C3%A4ti. Ks myös . TV 1 esittää tänään englantilaisen dokumentin "Historiaa: Kleopatra - lumoava murhaaja". maaliskuu , [email protected] bandista.euriteatern. org. Teatteri . Valokuvakollaasi muodostuu nuorten omakuvista sekä nuorten itse kuvaamista arkikuvista. Sunnuntaina maaliskuuta saa Ylen Radio 1:ssä ensiesityksensä Kyrön TV1 Puoli seitsemän. (U) Ykkösen aamu- tv. TV2. Yle Areenassa Kesto Vieraana sotakuvaaja Niklas Meltio. Millaista on työskennellä valokuvaajana sodan keskellä, kysyi Aamu-tv kovien tilanteiden.

Yle homoseksuaaliseen tv1 aamu tv omakuva.org

Gay thaihieronta vantaa seksiseuraa kuusamo

Tänään esittelin Sami Hedbergin kevätpörriäisenä Huomenta Suomi -ohjelman puffissa. Vaikka nyt lopetettaisiin hiilidioksidipäästöt, ilmasto lämpenisi silti vielä jonkin aikaa. Korvaavien sanojen lista myös jatkaa kasvuaan. Kirja-alen alkulämmittely jo välipäivinä — oliko tällaista viime vuonna? Mutta ihminen on heikko. Lisäksi jutun kirjoittaja tietää, ettei lehden lukijoille tarvitse tarjota moraalista tulkintaa kunkin uutisen kontekstin kuuluvasta oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Niskasaari muistaa, miten intensiivisesti galtsufeimejä ja heidän tekemisiään seurattiin ja miten helppoa IRC-Galleriassa oli provosoida ihmisiä.